Vielä on ihmisille armonaikaa tarjolla, mutta pian Jeesus Kristus päättää työnsä välimiehenämme ja ylimmäisenä pappinamme taivaallisen pyhäkön kaikkein pyhimmässä. Silloin ei ole enää armoa syntiselle. Silloin lausutaan nämä peruuttamattomat sanat: ”Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.” Ilm.22:11. Vielä Kristus ojentaa kutsuen haavoitetut kätensä syntistä kohti ja lausuu: ”Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.” 2Kor.6:2. Nyt on viimeinen aika vastata Jeesuksen kutsuun: ”Tule ja seuraa minua.” Mark.10:21. Nyt on viimeinen aika valita kumpaa Jumalaa haluamme palvella: Yehovah'aa vai Saatanaa. ”Ja Elia astui kaiken kansan eteen ja sanoi: ’Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Yehovah on Jumala, seuratkaa Häntä; mutta jos Baal on jumala, seuratkaa häntä.’” 1Kun.18:21.

Armonajan päätyttyä Jumalan vitsaukset kohtaavat jumalattomia, kaikkia niitä, jotka ovat valinneet palvella Baalia (Ilm.16.luku). Se on oleva armonkutsun hylänneille itkun ja parun ja toivottomuuden aikaa. Se on Jumalan kansalle Jaakobin ahdistuksen aikaa: ”Suuri on se päivä, ei ole sen kaltaista. Se on Jaakobille ahdistuksen aika, mutta hän on pelastuva siitä.” Jer.30:7. Edessä olevasta suuresta ahdistuksen ajasta saamme lukea Yehovah'n sanansaattajan Ellen Whiten kirjasta SUURI TAISTELU Kristuksen ja Saatanan välillä osa 2, sivulta 596 eteenpäin:

”Siihen aikaan nousee Miikael (Kristus), se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat.” Dan.12:1.

Kun kolmannen enkelin sanomaa ei enää julisteta, on maan rikollisten asukkaiden armonaika päättynyt. Jumalan kansa on täyttänyt työnsä. Se on saanut ”kevätsateen” (Jooel 2:23), ”virvoituksen Herran kasvoista” ja valmistunut edessä olevaa koetuksen hetkeä varten. Enkelit kiiruhtavat edestakaisin taivaassa. Eräs enkeli, joka palaa maan päältä, ilmoittaa, että hänen työnsä on täytetty. Maailma on läpikäynyt viimeisen kokeen, ja kaikki, jotka ovat osoittautuneet kuuliaisiksi Jumalan käskyille, ovat vastaanottaneet ”elävän Jumalan sinetin”. Silloin Jeesus lopettaa välitystyönsä taivaan pyhäkössä. Hän kohottaa kätensä ja sanoo suurella äänellä: ”Se on täytetty.” Koko enkelijoukko ottaa kruunut päästään Hänen juhlallisesti ilmoittaessaan: ”Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.” Ilm.22:11. Jokaisen ihmisen asia on ratkaistu elämäksi tai kuolemaksi. Kristus on sovittanut kansansa ja poistanut sen synnit. Hänen alamaistensa luku on täysi. ”Valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla” annetaan pian pelastuksen perillisille, ja Jeesus on hallitseva kuningasten Kuninkaana ja herrain Herrana.

Kun Jeesus jättää pyhäkön, peittää pimeys maan asukkaat. Tuona kauheana aikana vanhurskaiden täytyy elää pyhän Jumalan kasvojen edessä ilman välittäjää. Jumalattomia hillinnyt voima on otettu pois, ja lopullisesti parantumattomiksi jääneet ovat täydellisesti Saatanan hallinnassa. Jumalan pitkämielisyys on loppunut. Maailma on hyljännyt Hänen armonsa, halveksinut Hänen rakkauttaan ja polkenut Hänen lakinsa jalkainsa alle. Jumalattomat ovat ylittäneet koetusaikansa rajan. Jumalan Henki, jota he ovat itsepintaisesti vastustaneet, on viimein vetäytynyt pois. Kun Jumalan armo ei enää ole heidän turvanaan, ei heillä ole mitään suojaa pahaa vastaan. Silloin on Saatana syöksevä maan asukkaat viimeiseen suureen ahdinkoon. Kun Jumalan enkelit lakkaavat pidättämästä ihmisten intohimojen raivoisia tuulia, pääsevät kaikki taistelun voimat irralleen. Koko maa joutuu silloin vielä kauheamman hävityksen alaiseksi kuin Jerusalem muinoin.

Yksi ainoa enkeli surmasi kaikki egyptiläisten esikoiset ja täytti maan surulla. Kun Daavid rikkoi Jumalaa vastaan, antamalla laskea kansan, yksi ainoa enkeli pani toimeen sen kauhean hävityksen, jolla Daavidin synti rangaistiin. Sitä hävittävää voimaa, mitä pyhät enkelit käyttävät Jumalan käskystä, käyttävät myös pahat enkelit silloin, kun Jumala sallii. Nyt on voimia valmiina levittämään hävitystä kaikkialle, heti kun Jumala sen sallii.

Niitä, jotka kunnioittavat Jumalan lakia, on syytetty rangaistustuomioiden aiheuttamisesta maailmalle, ja heitä tullaan pitämään syyllisinä hirvittäviin luonnonmullistuksiin sekä ihmisten keskeiseen taisteluun ja verenvuodatukseen, jotka täyttävät maailman kurjuudella. Viimeistä varoitusta seurannut voima on raivostuttanut jumalattomia. Heidän vihansa on syttynyt kaikkia kohtaan, jotka ovat vastaanottaneet sanoman, ja Saatana on nostattava vihan ja vainon hengen yhä suurempaan kiihkeyteen.

HENKI ON POISTUMASSA

Kun Jumalan läsnäolo viimein otettiin pois Juudan kansalta, eivät papit ja kansa sitä tienneet. Vaikka he olivat Saatanan valvonnassa, mitä pahimpien ja inhottavimpien himojen hallittavina, he kuitenkin pitivät itseään Jumalan valittuina. Temppelipalvelusta jatkettiin; uhreja uhrattiin saastutetuilla alttareilla ja päivittäin rukoiltiin Jumalan siunausta kansalle, joka oli vikapää Jumalan rakkaan Pojan vereen sekä koetti surmata Hänen palvelijansa ja apostolinsa. Niin myös silloin, kun pyhäkön peruuttamaton päätös on julistettu ja maailman kohtalo ikuisesti ratkaistu, maan asukkaat eivät sitä tiedä. Kansa, josta Jumalan Henki on lopullisesti poistunut, on jatkava uskonnon ulkonaisten muotojen noudattamista; ja se saatanallinen into, minkä pahuuden ruhtinas herättää totuuden vihollisissa, näyttää samanlaiselta kuin into Jumalan puolesta.

Kun sapatti on tullut erityiseksi riitakohdaksi kaikkialla kristikunnassa ja kirkolliset sekä maalliset viranomaiset ovat yhdistyneet pakkokeinoin saattamaan voimaan sunnuntaiviettoa, se pieni vähemmistö, joka jatkuvasti kieltäytyy myöntymästä kansan vaatimukseen, on tuleva yleisen kirouksen kohteeksi. Vaaditaan, ettei saa suvaita niitä harvoja, jotka vastustavat kirkon säädöstä ja valtion lakia, sillä on parempi antaa heidän kärsiä kuin syöstä kokonaisia kansoja sekasortoon ja laittomuuteen. Samaa todistustapaa käyttivät kansan hallitusmiehet Kristusta vastaan yhdeksäntoista vuosisataa sitten (nyt vuonna 2021 tuhat yhdeksänsataa yhdeksänkymmentä vuotta sitten). ”Teille on parempi”, sanoi salakavala Kaifas, ”että yksi ihminen kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa hukkuu.” Joh.11:50. Tämä peruste on näyttävä ratkaisevalta; ja lopuksi julkaistaan asetus niitä vastaan, jotka pyhittävät sapattia neljännen käskyn mukaan (perjantai-illasta lauantai-iltaan). Tämä asetus julistaa heidät ankarimman rangaistuksen ansainneiksi ja antaa kansalle vapauden määrätyn ajan kuluttua surmata heidät. Katolilaisuus vanhassa maailmassa ja luopioprotestanttisuus uudessa tulevat noudattamaan samaa menettelytapaa niitä kohtaan, jotka kunnioittavat kaikkia Jumalan käskyjä.

Jumalan kansa on silloin joutuva siihen ahdingon ja tuskan hetkeen, jota profeetta nimittää Jaakobin ahdistuksen ajaksi. ”Näin sanoo Yehovah: Pelon ja huudon me kuulemme: on hirmu, ei rauha! … Miksi ovat kaikki kasvot käyneet valjuiksi? Voi! Suuri on se päivä, ei ole sen kaltaista. Se on Jaakobille ahdistuksen aika, mutta hän on pelastuva siitä.” Jer.30:5-7.”

Seuraavassa kirjoituksessa ”Ahdistuksen aika 2” Kristuksen sanansaattaja Ellen White selvittää Raamatulla mitä ”Jaakobin tuskanyö” Jumalan jäännöskansalle suuren ahdistuksen aikana merkitsee. Jumala YHVH sinua ja läheisiäsi runsaasti siunatkoon, Jeesuksen nimessä. Aamen.