Raamattu Nyt - Or Never

Maailma kiehuu ja kuohuu - mitä sanoo Raamattu?

Kieli on kerrassaan liian heikko kyetäkseen taivaan ihanuutta kuvaamaan. Fotoart Reino K. Kuikka 2019

Pyhien palkinto

Ellen White vietiin näyssä uuteen Jerusalemiin, jonka rakentaja on YHVH, Yehovah. Hänelle annettiin siivet, joilla hän lensi maailmaan, joka ei ollut koskaan langennut. Olen verrannut tätä elämää, kuolemaa ja pyhien ikuista elämää perhosen elinkaareen: tämä elämä, jota nyt elämme, on perhosen toukkavaihetta. Toukka syö kasvien lehtiä ahmien itsensä pulleaksi, samoin meidänkin tulisi päivittäin nauttia elämän leipää eli Jumalan sanaa. Kun olemme saaneet elämästä kyllin, meidät viedään isiemme tykö lepäämään (1Moos.35:29, 1Kun.11:43). Samoin elettyään aikansa, perhosen toukka koteloituu johonkin suojaisaan paikkaan. Aikanaan kotelosta työntyy ulos täydellinen perhonen upeine siipineen, ja se lentää pois tuoksuville kukkaniityille. Samoin, kun Jeesus tulee hakemaan kaikkien aikojen pyhät taivaskotiin, he nousevat haudoistaan muutettuina upeiksi loistaviksi Kristuksen kaltaisiksi olennoiksi, jotka matkaavat riemusaatossa rakkaan Jeesuksensa ja pyhien enkeleiden kanssa pilvivaunuissa uuteen Jerusalemiin. Kaikki tulee tapahtumaan juuri niin kuin Sanassa on ilmoitettu.

”Maa horjui Jumalan Pojan äänen kutsuessa esille nukkuvat pyhät. Kutsuun vastaten he tulivat esille puettuina ihanaan kuolemattomuuteen ja huusivat: ”Voitto, voitto kuolemasta ja haudasta! Oi kuolema, missä on sinun otasi? Oi hauta, missä on sinun voittosi?” Sen jälkeen elossa olevat pyhät ja ne, jotka olivat nousseet kuolleista, korottivat äänensä pitkään ja hurmaantuneeseen voiton riemuhuutoon. Ne ruumiit, joissa hautaan mennessä oli sairauden ja kuoleman merkkejä, nousivat ikuisessa terveydessä ja voimassa. Elossa olevat pyhät muutettiin ajanrahdussa, silmänräpäyksessä ja temmattiin ylös kuolleista herätettyjen kanssa, ja yhdessä he kohtasivat Herransa ilmassa. Oi, mikä ihana yhtyminen! Ystävät, jotka kuolema oli erottanut toisistansa, tapasivat jälleen toisensa, erkanematta enää milloinkaan.

Pilvivaunun joka puolella oli siipiä ja sen alla oli eläviä pyöriä. Rattaitten vieriessä ylöspäin pyörät huusivat: ”Pyhä”, ja siivet liikkuessaan huusivat ”Pyhä”, ja pyhien enkelien seurue pilven ympärillä huusi: ”Pyhä, pyhä, pyhä Herra Jumala Kaikkivaltias!” Ja pyhät pilvessä huusivat: ”Kunnia! Halleluja!” Ja rattaat vierivät pyhään kaupunkiin. Ennen pyhään kaupunkiin saapumista pyhät järjestettiin täydelliseen neliöön, ja Jeesus oli heidän keskellään. Hänen päänsä ja olkapäänsä kohosivat pyhien enkelien yläpuolelle kaikki, jotka neliössä seisoivat, saattoivat nähdä Hänen majesteettisen muotonsa ja suloiset kasvonsa.

Näin sangen suuren joukon enkeleitä tuovan kaupungista kirkkaita kruunuja – jokaiselle pyhälle kruunun, johon oli kirjoitettu hänen nimensä. Jeesuksen käskystä enkelit toivat kruunut Hänelle, ja oikealla kädellään suloinen Jeesus pani kruunut pyhien päähän. Samalla tavalla enkelit toivat harput, ja Jeesus ojensi nekin pyhille. Johtavat enkelit antoivat ensin sävelen, ja sitten kaikki äänet yhtyivät kiitokseen ja onnekkaaseen ylistykseen, ja jokainen käsi kosketteli taitavasti harpun kieliä, saaden aikaan ihanaa, sointuvaa ja täyteläistä soittoa. Sitten minä näin Jeesuksen ohjaavan lunastetun joukon kaupungin portille. Hän tarttui porttiin työntäen sen taaksepäin kiiltävillä saranoillaan ja käski kansojen, jotka olivat säilyttäneet totuuden, käymään sisälle. Kaupungissa oli kaikkea, mistä silmä saattoi nauttia. Joka paikassa he näkivät suunnatonta loistoa. Sitten Jeesus katseli lunastettuja pyhiään. Heidän kasvonsa säteilivät kirkkautta. Kiinnittäessään lempeät silmänsä heihin, Hän lausui täyteläisellä, sointuvalla äänellään: ”Minä näen sieluni vaivan hedelmät ja olen tyydytetty. Te saatte nauttia tästä määrättömästä kirkkaudesta iankaiken. Teidän murheenne ovat loppuneet. Kuolemaa ei ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva.” Minä näin lunastettujen kumartuvan ja heittävän kimmeltävät kruununsa Jeesuksen jalkain juureen, ja sitten, kun Hänen hellä kätensä oli nostanut heidät ylös, he koskettelivat kultaisia harppujaan täyttäen koko taivaan ihanalla soitollaan ja lauluillaan Karitsan kunniaksi.

Sitten minä näin Jeesuksen johtavan kansansa elämänpuulle, ja jälleen me kuulimme Hänen hellällä äänellänsä, mikä kaikui heleämpänä kuin mikään soitto, mitä kuolevainen korva on kuullut, sanovan: ”Tämän puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi, syökää siitä.” Elämänpuussa oli mitä kauniimpia hedelmiä, joita pyhät saivat syödä vapaasti. Kaupungissa oli mitä ihanin valtaistuin, josta lähti elämänveden puhdas, kristallinkirkas virta. Molemmin puolin tätä virtaa oli elämänpuu, ja virran äyräillä kasvoi toisia ihania puita, kantaen hedelmiä, jotka olivat hyviä syödä.

Kieli on kerrassaan liian heikko kyetäkseen taivasta kuvaamaan. Näyn kohotessa eteeni hukun ihmettelyyn. Voittamattoman loiston ja verrattoman kirkkauden mukaansa tempaamana lasken kynän kädestäni ja huudahdan: ”Oi, mikä rakkaus! Mikä ihmeellinen rakkaus! Korkealentoisinkaan kieli ei kykene kuvaamaan taivaan ihanuutta eikä Vapahtajan rakkauden verratonta syvyyttä.” Ellen Golden White: Hengellisiä kokemuksia, s. 318–320. Halleluja!