Raamattu Nyt - Or Never

Maailma kiehuu ja kuohuu - mitä sanoo Raamattu?

"Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja Hänen palvelijansa palvelevat Häntä ja näkevät Hänen kasvonsa, ja Hänen nimensä on heidän otsissansa" Ilm.22:1,3,4.

Persoonallinen Jumala

Adventtiliikkeen uranuurtajat vastustivat jyrkästi pakanuudesta peräisin olevaa jumaluutta - Kolminaisuutta. Jumala kutsui heidät adventtiherätykseen eri kirkkokunnista ja antoi heille paljon valoa Sanastaan. Sitä mukaa kun he saivat totuutta Raamatusta, he joutuivat kokonaan hylkäämään kirkoistaan perimänsä erheet, kuten katolisuudesta omaksutun Kolminaisuuden.

Valitettavasti nykyinen Adventtikirkko on mennyt muiden langenneiden kirkkojen tietä ja hylännyt tärkeimmän totuuden; totuuden Jumalasta ja Hänen Pojastaan, ja omaksunut toisen jumalan - Kolminaisuuden. 

Näin Yehovah'n sanansaattaja Ellen White todistaa persoonallisesta Jumalasta kirjassa TODISTUSAARTEITA 3, sivuilla 254 - 259

”Se mahtava voima, joka vaikuttaa kaikkialla luonnossa ja ylläpitää kaikkea olevaista, ei ole – kuten jotkut tiedemiehet selittävät – pelkästään kaikkialle ulottuva periaate, liikkeellepaneva voima. Jumala on henki, mutta silti Hän on persoonallinen olento, sillä ihminen luotiin Hänen kuvakseen.

LUONTO EI OLE JUMALA

Jumalan kätten työ luonnossa ei ole itse Jumala luonnossa. Luonnon ilmiöt kuvastavat Jumalan luonnetta; niiden avulla ymmärrämme Hänen rakkautensa, voimansa ja kunniansa; mutta emme saa pitää luontoa Jumalana. Inhimillinen taide synnyttää hyvin kauniita teoksia, jotka ilahduttavat silmää, ja nämä teokset antavat jonkinlaisen käsityksen myös tekijästään; mutta teos ei ole tekijä itse. Kunniaa ei anneta työlle vaan työmiehelle. Niinpä vaikka luonto on Jumalan ajattelun ilmaus, kunniaa ei pidä antaa luonnolle vaan luonnon Jumalalle.

PERSOONALLINEN JUMALA LOI IHMISEN

Persoonallisen Jumalan toiminta ilmeni ihmisen luomisessa. Kun Jumala oli tehnyt ihmisen omaksi kuvakseen, ihmisen hahmo oli rakenteeltaan täydellinen, mutta siinä ei ollut elämää. Silloin persoonallinen, itsestäänoleva Jumala puhalsi siihen hahmoon elämän hengen, ja ihmisestä tuli elävä, hengittävä, älyllinen olento. Ihmiselimistön kaikki osat pantiin toimintaan. Sydän, valtimot, suonet, kieli, kädet, jalat, aistit, henkiset ominaisuudet – kaikki aloittivat toimintansa ja joutuivat lakien alaisiksi. Ihmisestä tuli elävä sielu. Jeesuksen Kristuksen kautta persoonallinen Jumala loi ihmisen ja antoi hänelle älyn ja voiman.

Meidän olemuksemme ei ollut Häneltä salattu, kun meidät salassa valmistettiin. Hänen silmänsä näkivät meidät jo idussamme. Meidän päivämme olivat kirjoitetut kaikki Hänen kirjaansa, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut (Psal.139:16).

Jumala suunnitteli, että ihminen, kaikkia alempia olentoja ylempänä ja Jumalan luomakunnan kruununa, ilmaisisi Hänen ajatteluaan ja kuvastaisi Hänen kirkkauttaan. Mutta ihmisen ei pidä korottaa itseään Jumalaksi.

JUMALA ILMOITETTU KRISTUKSESSA

Persoonallisena olentona Jumala on ilmoittanut itsensä Pojassaan. Jeesus, Isän kirkkauden säteily ja ’Hänen olemuksensa kuva’ (Hebr.1:3), oli maan päällä ihmisen hahmossa. Persoonallisena Vapahtajana Hän tuli maailmaan. Persoonallisena Vapahtajana Hän astui ylös korkeuksiin. Persoonallisena Vapahtajana Hän tekee välittäjän työtään taivaassa. Jumalan valtaistuimen edessä toimittaa puolestamme palvelusta ’Ihmisen Pojan muotoinen’ (Ilm.1:13).

Kristus, maailman Valo, verhosi jumaluutensa häikäisevän loiston ja tuli tänne elääkseen ihmisenä ihmisten keskuudessa, jotta nämä voisivat tuhoutumatta tutustua Luojaansa. Kukaan ei ole koskaan nähnyt Jumalaa, vaan Hänet on Kristuksen kautta ilmoitettu. ’Minä ja Isä olemme yhtä’ (Joh.10:30), Kristus esitti ’ - - eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo Hänet ilmoittaa’ (Matt.11:27).

Kristus tuli opettaakseen ihmisille, mitä Jumala haluaa heidän tietävän. Taivaissa yllämme, maassa, valtameren laajoissa vesissä näemme Jumalan kätten työn. Kaikki luotu todistaa Hänen voimastaan, viisaudestaan, rakkaudestaan. Mutta tähdistä tai merestä tai vesiputouksesta emme voi oppia tuntemaan Jumalan persoonallisuutta siten, kuin se on ilmoitettu Kristuksessa.

Jumala näki, että Hänen sekä persoonallisuutensa että luonteensa kuvastimeksi tarvittiin selvempää ilmoitusta kuin luonto. Hän lähetti Poikansa maailmaan ilmoittamaan – sikäli kuin ihmissilmä saattoi tajuta – näkymättömän Jumalan luonteen ja ominaisuudet.

Jos Jumala olisi halunnut, että Hänen selitettäisiin asuvan luontokappaleissa – kukassa, puussa, ruohonkorressa – niin eikö Kristus olisi puhunut tästä opetuslapsilleen ollessaan maan päällä? Mutta ikinä ei Kristuksen opetuksissa puhuta Jumalasta tähän tapaan. Kristus ja apostolit opettivat selkeästi sitä totuutta, että oli olemassa persoonallinen Jumala.

Kristus ilmoitti Jumalasta kaiken, minkä syntiset ihmisolennot saattoivat kestää tuhoutumatta. Hän on jumalallinen Opettaja, Valistaja. Jos Jumala olisi katsonut meidän tarvitsevan muitakin ilmoituksia kuin ne, jotka on annettu Kristuksen kautta ja Hänen kirjoitetussa sanassaan, Hän olisi antanut niitä.

KRISTUS ILMOITTAA JUMALAN OPETUSLAPSILLE

Tutkikaamme sanoja, jotka Kristus lausui yläsalissa ristiinnaulitsemistaan edeltäneenä iltana. Hän lähestyi koettelemuksensa hetkeä, ja Hän koetti lohduttaa opetuslapsiaan, jotka joutuisivat suureen kiusaukseen ja koetukseen.

’Älköön teidän sydämenne olko murheellinen’, Hän sanoi. ’Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?’

’Tuomas sanoi Hänelle: ’Herra, me emme tiedä, mihin Sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?’ Jeesus sanoi hänelle: ’Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette Hänet, ja te olette nähneet Hänet.’

’Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme’, Filippus sanoi. Jeesus sanoi hänelle: ’Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: ’Näytä meille Isä’? Etkö usko, että minä olen Isässä ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot’ (Joh.14:1-10).

Opetuslapset eivät vielä ymmärtäneet Kristuksen sanoja Hänen suhteestaan Jumalaan. Suuri osa Hänen opetuksestaan oli heille vielä hämärän peitossa. He olivat esittäneet monia kysymyksiä, jotka paljastivat heidän tietämättömyytensä Jumalan suhteesta heihin ja heidän senhetkiseen ja tulevaan onneensa. Kristus halusi heidän saavan täsmällisemmän ja selkeämmän tiedon Jumalasta. ’Tämän minä olen puhunut teille kuvauksilla’, Hän sanoi, ’mutta tulee aika, jolloin minä en puhu teille enää kuvauksilla, vaan avonaisesti julistan teille sanomaa Isästä’ (Joh.16:25).

Kun Pyhä Henki vuodatettiin helluntaina opetuslasten ylle, he ymmärsivät totuudet, jotka Kristus oli esittänyt heille vertauksin. Opetukset, jotka olivat olleet heille arvoituksia, kävivät selviksi. Ymmärrys, jonka he saivat Hengen vuodatuksen yhteydessä, sai heidät häpeämään kuvitelmiaan. Heidän olettamuksensa ja tulkintansa olivat typeryyksiä verrattuina siihen taivaallisten asioiden tuntemukseen, josta he nyt pääsivät osallisiksi. Heitä ohjasi Henki, ja valo loisti heidän pimeänä olleeseen ymmärrykseensä.

Kristuksen lupaus ei ollut kuitenkaan vielä täyttynyt kokonaan opetuslasten kohdalla. He saivat Jumalasta kaiken sen tiedon, minkä saattoivat kestää, mutta lupaus, että Kristus avonaisesti julistaisi heille sanomaa Isästä, oli vielä lopullisesti täyttymättä. Näin on tänäkin päivänä. Jumalan tuntemuksemme on vain osittainen ja epätäydellinen. Kun taistelu on päättynyt, ja Jeesus Kristus Ihmisenä tunnustaa Isän edessä uskolliset työntekijänsä, jotka ovat synnin maailmassa todistaneet Hänestä vilpittömästi, he ymmärtävät selvästi sen, mikä on nyt heille arvoitusta.

Kristus vei muassaan taivaan kartanoihin kunniakkaan ihmisyytensä. Niille, jotka vastaanottavat Hänet, Hän antaa voiman tulla Jumalan lapsiksi, niin että Jumala voi viimein ottaa heidät omikseen, asumaan Hänen tykönään läpi iankaikkisuuden. Jos he ovat tämän elämän aikana uskolliset Jumalalle, he lopulta ’näkevät Hänen kasvonsa, ja Hänen nimensä on heidän otsissansa’ (Ilm.22:4). Ja mitä muuta on taivaan autuus kuin Jumalan näkemistä? Minkä suuremman ilon voi saada syntinen, jonka Kristuksen armo on pelastanut, kuin ilon katsella Jumalan kasvoja ja tuntea Hänet Isäkseen?

PYHIEN KIRJOITUSTEN TODISTUS

Pyhät kirjoitukset osoittavat selvästi Jumalan ja Kristuksen välisen suhteen, ja ne tuovat yhtä selvästi esille kummankin persoonallisuuden ja yksilöllisyyden.

’Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on Hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka Hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta Hän myös on maailman luonut ja joka, ollen Hänen kirkkautensa säteily ja Hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa, tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi, kuin Hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän. Sillä kenelle enkeleistä Hän koskaan on sanonut: ’Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä Sinut synnytin’; ja taas: ’Minä olen oleva Hänen Isänsä ja Hän on oleva minun Poikani’? (Hebr.1:1-5).

Jumala on Kristuksen Isä; Kristus on Jumalan Poika. Kristukselle on annettu korkea asema. Hänestä on tehty yhdenvertainen Isän kanssa. Kaikki Jumalan aivoitukset on paljastettu Hänen Pojalleen.

Jeesus sanoi juutalaisille: ’Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä. - - Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän, sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee. Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä Hän itse tekee’ (Joh.5:17-20).

Tässä tulee jälleen esille Isän ja Pojan persoonallisuus sekä yhteys, joka vallitsee heidän välillään.

Tämä ykseys käy ilmi myös Johanneksen evankeliumin 17. luvussa, Kristuksen rukouksessa opetuslastensa puolesta:

’Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin Sinä, Isä, olet minussa ja minä Sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että Sinä olet minut lähettänyt. Ja sen kirkkauden, jonka Sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä – minä heissä, ja Sinä minussa – että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että Sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin Sinä olet minua rakastanut’ (Joh.17:20-23).

Miten suurenmoinen selvitys! Ykseys, joka vallitsee Kristuksen ja Hänen opetuslastensa välillä, ei hävitä kenenkään asianomaisen persoonallisuutta. He ovat yhtä pyrkimyksissä, ajattelussa, luonteessa, mutta eivät persoonassa. Juuri tällä tavoin Jumala ja Kristus ovat yhtä.

JUMALAN KAITSELMUS

Jumalalla on taivas ja maa vallassaan, ja Hän tietää tarkalleen, mitä tarvitsemme. Me näemme vain lyhyen matkan eteemme, mutta ’kaikki on alastonta ja paljastettua Hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili’ (Hebr.4:13). Maanpiirin sekasorron yläpuolella Hän istuu valtaistuimellaan; kaikki on avoinna Hänen jumalallisen katseensa edessä; ja suuresta ja rauhallisesta iankaikkisuudestaan käsin Hän johtaa siten, kuin viisaudessaan näkee parhaaksi.

Ei edes varpunen putoa maahan Isän huomaamatta. Jumalaan kohdistuvassa vihassaan Saatana iloitsee tuhotessaan vieläpä mykkiä luontokappaleita. Vain Jumalan suojelevan huolenpidon ansiosta linnut varjeltuvat ja voivat ilahduttaa meitä riemullisella laulullaan. Mutta Hän ei unohda varpusiakaan. ’Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta’ (Matt.10:31).” Aamen.

Isä-Jumala, YHVH, Yehovah, on ainoa totinen Jumala, josta Poika on muinaisuudessa syntynyt. Jumala on luonut kaiken Poikansa kautta (Joh.1:3), kaiken, mitä luotu on. Poika on samaa olemusta kuin Isä, mutta Isä on Kristuksenkin Jumala (1Kor.11:3). 

Kristuksessa on Isän Henki ja Pelastetuissa on Kristuksen Henki.

Yehovah'n viikkopyhä on sapatti, perjantain auringonlaskusta lauantain auringonlaskuun, mutta Kolminaisuuden viikkopyhä on sunnuntai, aurinkojumalan lepopäivä. 

Kumman valitset, siitä riippuu kohtalosi.