Raamattu Nyt - Or Never

Maailma kiehuu ja kuohuu - mitä sanoo Raamattu?

"Ja he veisasivat Mooseksen, Jumalan palvelijan, virttä ja Karitsan virttä, sanoen: 'Suuret ja ihmeelliset ovat Sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias, vanhurskaat ja totiset ovat Sinun tiesi, Sinä kansojen Kuningas.'" Ilm.15:3.

Sapatin tärkeys

Jumala kutsuu kansaansa herätykseen ja uskonpuhdistukseen, mutta kansa kieltäytyy: ”Näin on Yehovah sanonut: ’Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne.’ Mutta he vastasivat: ’Emme vaella.’” Jer.6:16. Tämä on adventtikansan tila nykyaikana, heitä miellyttää ennemmin jesuiittojen opetus kuin profetian hengen todistukset (katso adventmessenger.org / February 4, 2022).

Jos rakastat Jeesusta Kristusta, rakastat myös Ellen Whiten kautta annettuja todistuksia, sillä ne ovat Kristuksesta lähtöisin, ja Kristus on lähtöisin Isästä, joka on yksin totinen Jumala (Joh.17:3). Hän haluaa pelastaa meidät kuolemasta ikuiseen elämään. Jatkan pelastukseksemme annettuja todistuksia sapatin tärkeydestä kirjasta: ”Todistusaarteita 2”, sivuilta 181 – 186 (artikkeli on kirjoitettu 1886 Oslossa, Norjan lähetysmatkalla):

”Vastuunalaisessa asemassa olevien tulee valvoa sanojaan ja esimerkkiään, niin että ne johtavat kansaa oikeaan suuntaan ajattelutavoissa ja toiminnoissa. Heidän tulee olla varmat siitä, etteivät he missään määrin väheksy Jumalan vaatimuksia. Koska neljättä käskyä niin laajalti hyljeksitään, meidän tulee sitä hartaammin ja päättävämmin pyrkiä kunnioittamaan tätä Jumalan pyhän lain säädöstä. Meidän tulee esittää maailmalle kolmannen enkelin sanomaa. Tässä Jumala koettelee meitä, ja jos täytämme mitan meistä tulee omaisuuskansa.

Kuka tahansa tottelee neljättä käskyä huomaa, että hänen ja maailman välille vedetään erottava rajaviiva. Sapatti on koetin, ei ihmisasetus, vaan Jumalan koetin. Juuri se erottaa ne, jotka palvelevat Jumalaa, niistä, jotka eivät Häntä palvele. Tämä on se kohta, johon viimeinen suuri taistelu totuuden ja valheen välillä huipentuu.

Kansamme keskuudessa näissä (Skandinavian) kuningaskunnissa sapatti ei ole yleisesti ollut siinä arvoasemassa, johon Jumala on asettanut sen. Maailma on seula, jonka avulla seurakuntaa seulotaan ja sen jäsenten aitoutta koetellaan. Maailma esittää houkutuksia, jotka niitä seurattaessa asettavat uskovaisen sellaiseen asemaan, missä hänen elämänsä on ristiriidassa hänen tunnustuksensa kanssa.

Yhtiötoveruus epäuskoisten kanssa

Jotkut liikemiehiksi ryhtyneistä veljistämme eivät ole pitäneet sapattia lain käskyn mukaan. Jotkut ovat olleet yhtiötovereita epäuskoisten kanssa, ja näiden sapatinrikkojien vaikutus on tuntunut heissä. Jotkut ovat olleet niin sokeita, etteivät ole nähneet mitään vaaraa sellaisissa liikesuhteissa. Mutta itseasiassa huomaamattomana vaara on entistä suurempi. Samalla kun toinen osakas tunnustaa pitävänsä sapattia, toinen jatkaa liiketoimia yhdessä palvelukseen otettujen työntekijöiden kanssa. Vaikka sapatinpitäjä ei silloin ulkonaisesti olekaan mukana työssä, hän ei pysty irrottamaan ajatuksiaan liikeasioista. Vaikka hän koettaakin pitää sapattia, hän ei pidä sitä. Jumala pitää häntä rikkojana.

Liikeasioissakaan emme voi periaatteista tinkimättä liittyä niihin, jotka eivät ole uskollisia Jumalalle. Minkä toisen osapuolen omatunto kieltää, sen toisen omatunto sallii. Mutta se ei koske ainoastaan uskonnollisia asioita, vaan myös liiketoimia. Toinen työskentelee itsekkäistä vaikuttimista välittämättä Jumalan laista tai sielunsa pelastuksesta. Jos toinen vilpittömästi rakastaa Jumalaa ja totuutta hänen täytyy joko luopua periaatteistaan tai usein kokea ikäviä erimielisyyksiä.

Maailmallisuuden ja jumalattoman yhtötoverin vaikutuksen vastustaminen vaatii jatkuvaa taistelua. Sellaisella seurakunnan jäsenellä on suuria vaikeuksia voitettavanaan, sillä hän on asettunut vihollisen alueelle. Ainoa turvallinen menettelytapa on ottaa vaarin tästä innoitetusta kehoituksesta: ’Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?’ ’Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko, niin minä otan teidät huostaani’ (2Kor.6:14,17).

Koulunkäynti sapattina

Jotkut kansastamme ovat lähettäneet lapsensa kouluun sapattina. Heidän ei ole ollut pakko niin tehdä, mutta kouluviranomaiset ovat olleet vastahakoisia hyväksymään lapsia kouluun, elleivät nämä olleet koulussa kuutena päivänä viikossa. Joissakin kouluissa oppilaille ei anneta opetusta ainoastaan tavallisissa lukuaineissa, vaan heille opetetaan myös erilaista työtä; ja sellaisiin kouluihin on sapattina lähetetty niiden lapsia, jotka tunnustavat pitävänsä Jumalan käskyt. Jotkut vanhemmat ovat koettaneet puolustaa menettelyään viittaamalla Kristuksen sanoihin, että sapattina on luvallista tehdä hyvää. Mutta samanlaisella päättelemisellä voitaisiin todistaa myös, että ihmisten tulee tehdä työtä sapattina, koska heidän täytyy ansaita ruokaa lapsilleen; näin ei olisi mitään rajaa osoittamassa, mitä saa tehdä ja mitä ei.

Jos nämä rakkaat veljet olisivat olleet hengellisempiä ja jos he olisivat käsittäneet, kuten jokaisen ihmisen tulee käsittää, että Jumalan lain vaatimukset ovat sitovia, he olisivat olleet selvillä velvollisuudestaan eivätkä olisi vaeltaneet pimeydessä. Heidän oli hyvin vaikea löytää mitään muutakaan menettelytapaa. Mutta Jumala ei kysy meiltä, miten Hänen käskyjensä pitäminen sopii meille, vaan Hän odottaa, että tottelemme Häntä ja opetamme käskyt lapsillemmekin. Edessämme on Aabrahamin, uskollisten isän, esikuva. Taivaan Jumala sanoo hänestä: ’Minä olen valinnut hänet, että hän käskisi lapsiansa ja perhettänsä, joka jää hänen jälkeensä, noudattamaan Herran tietä’ (1Moos.18:19). Siinä oli syy, miksi niin suuria siunauksia luvattiin hänelle ja hänen jälkeläisilleen.

Veljemme eivät voi odottaa Jumalan hyväksymystä niin kauan kuin he asettavat lapsensa sellaisiin olosuhteisiin, missä heidän on mahdotonta totella neljättä käskyä. Vanhempien tulee pyrkiä yhdessä viranomaisten kanssa löytämään sellainen järjestely, että heidän lapsensa voidaan vapauttaa koulunkäynnistä seitsemäntenä päivänä. Jos he epäonnistuvat siinä, heidän velvollisuutensa on selvä – Jumalan vaatimusten totteleminen hinnasta mistä tahansa.

Joissakin paikoissa Keski-Eurooppaa ihmisiä on sakotettu ja vangittu sen johdosta, etteivät he ole lähettäneet lapsiaan kouluun sapattina. Kun eräällä paikkakunnalla eräs veli oli selvästi ilmoittanut, mitä hän uskoi, eräs oikeudenpalvelija tuli hänen kotiinsa pakottamaan lapset kouluun. Silloin vanhemmat antoivat lastensa mukaan Raamatun tavallisten oppikirjojen sijasta, ja he käyttivät aikansa sen tutkimiseen. Siellä, missä suinkin on mahdollista, kansamme tulee perustaa omia kouluja. Mutta missä siihen ei ole mahdollisuuksia, perheen tulee niin pian kuin mahdollista muuttaa sellaiselle paikkakunnalle, missä heille suodaan mahdollisuus pitää Jumalan käskyt.

Uskollisuuden koe

Jotkut väittävät, ettei Herra ole niin pikkutarkka vaatimuksistaan, ja ettei heidän velvollisuutensa ole pitää sapattia tinkimättömästi niin suuren menetyksen hinnalla. He väittävät, ettei heidän tarvitse menetellä tavalla, joka johtaa heidät ristiriitaan maan lakien kanssa. Mutta siinähän koetus juuri onkin, haluammeko kunnioittaa Jumalan lakia enemmän kuin ihmisten määräyksiä. Tämä erottaa Jumalaa kunnioittavat niistä, jotka häpäisevät Häntä. Kuvaukset Jumalan menettelystä kansansa suhteen kautta aikojen osoittavat, että Hän vaatii ehdotonta kuuliaisuutta.

Kun tuhon enkeli oli juuri lähdössä Egyptin maahan surmaamaan kaikki sekä ihmisten että eläinten esikoiset, israelilaisia neuvottiin pitämään lapsensa kodeissaan ja sivelemään verta ovenpieliin päästämättä ketään ulos talostaan, koska kaikki, jotka tavattaisiin egyptiläisten keskuudesta, tuhottaisiin yhdessä heidän kanssaan. Olettakaamme, että joku israelilainen olisi laiminlyönyt ovensa sivelyn verellä ja sanonut Jumalan enkelin kyllä pystyvän erottamaan heprealaiset egyptiläisistä; olisivatko taivaalliset vartijat suojelleet heidän asuntojaan? Meidän tulee ottaa tästä opiksemme.

Jälleen on enkeli tuhoase kädessään lähtemässä käymään yli maan. Jumalan kansa tullaan merkitsemään, ja tuo merkki on Hänen pyhän sapattinsa pitäminen. Meidän ei tule seurata omaa tahtoamme ja arvostelukykyämme eikä kuvitella Jumalan suostuvan meidän asettamiimme ehtoihin. Jumala koettelee uskoamme antamalla meidän tehtäväksemme suorittaa osan siitä, mikä liittyy Hänen väliintuloonsa meitä puolustamaan. Ehtoihin suostuville Hän täyttää lupauksensa. Mutta kaikki, jotka uskaltavat poiketa Hänen neuvoistaan seuratakseen oman valintansa tietä, tulevat hukkumaan yhdessä jumalattomien kanssa Hänen tuomioittensa kohdatessa maanpiiriä.

Jos vanhemmat sallivat lastensa saada opetusta yhdessä maailman kanssa ja sapatista tulee heille tavallinen arkipäivä, Jumalan sinettiä ei voida painaa heihin. Lapset tuhotaan yhdessä tämän maailman kanssa, ja eivätkö vanhemmat ole syypäitä heidän vereensä? Mutta jos me uskollisesti opetamme lapsillemme Jumalan käskyjä, kasvatamme heidät alamaisiksi vanhempien arvovallalle, ja sitten uskoen ja rukoillen uskomme heidät Jumalan haltuun, Hän yhtyy meidän ponnistuksiimme; sillä Hän on luvannut niin. Kun sitten vitsaus käy yli maan, Herra kätkee heidät meidän kanssamme salaiseen suojaansa.

Tunnontarkka sapatin pitäminen

Jumala vei kansansa Israelin pois Egyptistä, jotta se voisi pitää Hänen sapattinsa. Hän antoi heille erikoisia ohjeita sen pitämisestä. Kymmenen käskysanaa, jotka Hän itse on puhunut Siinailta, samoin kuin Moosekselle annetut ohjeet, on kirjoitettu muistiin kaikkien maan päällä elävien hyödyksi ajan loppuun saakka. Jumala on antanut ihmiselle kuusi päivää työtä varten, mutta Hän on varannut itselleen seitsemännen (perjantai-illan auringonlaskusta lauantai-illan auringonlaskuun), ja Hän on luvannut siunauksen niille, jotka pitävät sen pyhänä.

Sapattia edeltävästä päivästä (torstai-illasta perjantai-iltaan) on tehtävä valmistuspäivä, jotta kaikki olisi valmiina, kun pyhät hetket alkavat. ’Mitä leivotte, se leipokaa, ja mitä keitätte, se keittäkää.’ ’Huomenna on levon päivä, Herralle (Yehovah'lle) pyhitetty sapatti’ (2Moos.16:23).

Jumalan armo on määrännyt, että sairaista ja kärsivistä tulee huolehtia. Työskentely heidän auttamisekseen on välttämättömyys eikä se ole sapatin rikkomista. Mutta kaikista sellaisista tehtävistä, jotka eivät ole välttämättömiä, tulee luopua. Monet jättävät huolimattomasti sapatin alkuun pieniä tehtäviä, jotka olisi tullut suorittaa valmistuspäivänä. Niin ei tule menetellä. Kaikki työt, jotka ovat jääneet tekemättä pyhien hetkien alkamiseen mennessä, tulee jättää tekemättä, kunnes sapatti on ohitse.

Sinä päivänä meidän tulee valvoa sanojamme ja ajatuksiamme. Ne, jotka laativat suunnitelmiaan ja pohtivat työasioitaan sapattina, ovat Jumalan edessä aivan samassa asemassa kuin jos he olisivat todellisuudessa osallistuneet liiketoimiin ja olleet mukana niissä. Pitääksemme sapatin pyhänä meidän ei tule edes ajatella maailmallisia asioita.

Sunnuntaista tehdään yleensä juhla- ja huvittelupäivä, mutta Herra toivoo, että Hänen kansansa antaisi maailmalle ylevämmän ja pyhemmän esikuvan sapatin pyhittämisestä. Sapattina tulisi perheen vakavasti pyhittäytyä Jumalalle. Käsky koskee kaikkia porttiemme sisäpuolella olevia. Kodin jokaisen asukkaan tulee panna syrjään arkiset askareensa ja antautua hartauteen pyhien hetkien ajaksi. Yhtykööt kaikki kunnioittamaan Jumalaa palvelemalla Häntä iloiten Hänen pyhänä päivänään.” Aamen!