Raamattu Nyt - Or Never

Maailma kiehuu ja kuohuu - mitä sanoo Raamattu?

Meillä pohjoisen perukoilla kaamosaikaan aurinko näyttäytyy vain hetkeksi keskipäivällä. Silloin on aika valmistautua sapatin viettoon, joka on perjantai-illasta lauantai-iltaan, auringon laskusta auringon laskuun.

Milloin sapatti alkaa?

Pian sunnuntailaki astuu ryminällä voimaan kautta maailman. Nyt on aika valmistautua vastustamaan Kristuksen voimassa tuota julkijumalatonta lakia. Nyt on aika turvata yhä vahvemmin sapatin Herraan, Jeesukseen Kristukseen. Nyt on aika opetella oikea sapatinvietto, siinä on meille siunaus ja turva.

"Jos sinä pidätät jalkasi rikkomasta sapattia, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhäpäivänäni, vaan pidät sapattia ilopäivänä, kunnioitat Yehovah'n pyhäpäivää ja pyhität sen, niin ettet toimita omia töitäsi, et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia, silloin on ilosi oleva Yehovah'ssa. Minä kuljetan sinua maan kukkuloilla ja annan sinun nauttia isäsi Jaakobin perintöosaa. Näin on Yehovah'n suu puhunut." Jes.58:13-14.

Kirjoitin tämän pienen tutkielman Kai Arasolan ”Puheenvuoro” Nykyaika 21/2013 johdosta:

Vaikka Luojamme antoi kansalleen sapattitotuuden jo noin 180 vuotta sitten, näyttää Adventtikirkon hengellisille johtajille ja jäsenille, ainakin osalle heistä, yhä olevan epäselvää milloin sapatti alkaa ja päättyy. Koska sapatti on Jumalan lain keskeisin käsky, on sen perustuksista, luomiskertomuksesta, löydettävissä selvät ohjeet milloin sapatti alkaa ja päättyy.

Sapattikäsky 2Moos.20:8–11: ”Muistaaksesi sapatin päivän, pitääksesi sen pyhänä. Kuutena päivistä sinun tulee tehdä työtä ja toimittaa kaikki askareesi, mutta seitsemäntenä päivänä, Jumalasi Yehovah’n sapattina, sinun ei tule tehdä mitään työtä, sinun, poikasi tai tyttäresi, palvelijasi tai palvelijattaresi, eläimesi tai muukalaisesi, joka porteissasi on. Sillä kuutena päivistä Yehovah teki taivaat ja maan, meren ja kaiken mitä niissä on, mutta Hän lepäsi seitsemäntenä päivänä. Tämän vuoksi Yehovah siunasi sapatinpäivän ja pyhitti sen.”

Noin 6000 vuotta sitten Luoja asetti luomisviikon seitsemännen päivän sapattinsa ihmistä varten. Jumala siunasi sapatinpäivän jonka Hän myös pyhitti. Kaksi Jumalan asetusta: miehen ja naisen välinen AVIOLIITTO ja Jumalan ja ihmisen välisen IKUISEN LIITON SAPATTI (2Moos.31:16), ovat Eedenistä kotoisin.

Raamatun avioliitto ei ole miehen ja miehen välinen liitto, eikä naisen ja naisen välinen liitto. Jumala ei ole asettanut homo- ja lesboliittoja, eikä tule niitä milloinkaan hyväksymään. Homous ja lesbous ovat Jumalalle kauhistus (esim. Room.1:18–32). Sapatti ei ole viikon kuudes päivä perjantai, kuten islamilaisilla, eikä sapatti ole viikon ensimmäinen päivä sunnuntai, kuten katolisilla ja luopuneilla protestanteilla. Jumala ei ole niitä milloinkaan asettanut viikkopyhikseen, eikä tule niitä koskaan pyhinä pitämään. Yehovah’n pyhä sapatti on viikon seitsemäs päivä maailmojen luomisesta aina ikuisuuteen, sillä pyhät enkelitkin viettävät sapattia.

Näiden kahden asetuksen lisäksi on kolmas asetus, jonka juuret ovat aivan luomisviikon ensimmäisen päivän alussa, nimittäin AIKA. ”Ja oli ilta ja oli aamu, ensimmäinen päivä.” 1Moos.1:5. Maailmankaikkeuden Luoja on säätänyt meille ajat: päivän hetket, päivät, viikot, kuukaudet, vuodenajat ja vuodet, joita meidän tulisi kunnioittaa pitäytymällä niissä, eikä Jumalan vastustajan muuttamissa ajoissa.

”Alussa loi Jumala taivaat ja maan”, 1Moos.1:1. Minkä alussa? ”Sillä kuutena päivistä teki Yehovah taivaat ja maan, meren ja kaiken mitä niissä on…”, 2Moos.20:11. Vastaus on siis: Luomisviikon ensimmäisen päivän alussa loi Jumala ensitöikseen taivaat ja maan. Kun sapatti oli taivaan kartanoissa päättynyt, alkoi Jumala luoda asteittain meidän maailmaamme ensimmäisen päivän alusta eli illasta lähtien. Kuudessa päivässä tuli työ valmiiksi, sillä Jumala sanoi, ja tapahtui niin. Hän käski ja se oli tehty.

”Maan perustuksia laskettaessa laskettiin sapatinkin perustus.” (EGW)

Luomiskertomuksen perusteella viikon päivät alkavat illasta ja päättyvät iltaan. Jumala ei ole muuttanut päivän vaihtumista illasta kello kahteenkymmeneen neljään yöllä, vaan sen on tehnyt antikristillinen valta. Jumala ei ole myöskään antanut määrättyä kellonaikaa pyhän sapattinsa alkamiseksi, mutta antikristuksen sunnuntai alkaa paavin määräämänä aikana. Ehtookellot soivat radiossa lauantaina klo 18 sunnuntain ”pyhien hetkien” alkamiseksi.

Paavinvallasta Jumala ennustaa Dan.7:25: “… and he will try to change set times and law …” Antikristus eli paavi pyrkii muuttamaan Jumalan lain lisäksi myös Jumalan asettamat ajat. Tämän kaiken on tuo röyhkeä laittomuuden ihminen, kadotuksen lapsi, tehnyt, juuri niin kuin Jumalamme on ennustanut. Vuorokaudet, kuukaudet ja vuodet vaihtuvat nykyaikana paavin pakanallisen kalenterin mukaan. Rakkaat veljet, meillä on uskonpuhdistustyö kesken! Sapatti, neljäs käsky, asetettiin kohdalleen jo EGW:n nuoruusvuosien aikana. Nykyaikamme liberaalit teologit sekä edesmennyt jesuiitta Samuele Bacchiochi kumppaneineen ovat sitä murentamassa adventtikansan sisällä. Meidän tulisi olla entistä tarkempia Jumalan keskeisen käskyn pitämisessä. Meidän tulisi asettaa kohdalleen myös Jumalan asettamat ja säätämät muut ajat sapatin lisäksi ja luopua kaikesta mikä sitoo meitä Babyloniin. Kun Jumala ennustaa paavin pyrkivän muuttamaan Jumalan säätämät ajat, niin ymmärrämme, että Jumalan jäännös tulee hylkäämään paavin säätämät ajat ja palaamaan Jumalan laatimaan kalenteriin, jonka periaatteet on löydettävissä Hänen sanassaan. Ennen Jeesuksen II tuloa kaikki asetetaan kohdalleen Elian hengessä ja voimassa (katso Mark.9:12).

Ajan merkkeinä aurinko, kuu, sekä tähdet

Luotuaan ihmisparin Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa.” 1Moos.1:28. Luoja tiesi jo suunnitellessaan Poikansa kanssa maailmamme luomista, ihmissuvun leviävän ympäri maapallon maan ääriin saakka, niin itään kuin länteen, pohjoiseen kuin etelään. Neljäs käsky on velvoittanut ihmissukua viettämään joka viikko sapattia Jeesuksessa Kristuksessa noin kuuden tuhannen vuoden ajan luomisesta tähän päivään ja tästä edelleen. Mistä Jumalan lapset ympäri maapallon ovat tienneet alkaa sapatinpäivän näinä tuhansina vuosina? Minkä Luoja asetti merkiksi sapattinsa pyhien hetkien alkamiseksi ja päättymiseksi: määrätyn kellonajan etelään ja pohjoiseen, itään ja länteen? Vai saammeko täällä pohjan perukoilla itse päättää milloin sapatin pyhät hetket alkavat ja päättyvät, eli milloin ne meille parhaiten sopivat?

”Ja sanoi Jumala: ”Olkoon valot taivaan avaruudessa erottamassa päivää yöstä ja olkoot ne merkkeinä vuodenajoille, päiville ja vuosille, ja olkoot ne valoina taivaan avaruudessa antamassa valoa maan päälle, ja niin oli. Ja Jumala teki valoista kaksi suureksi, suuren valon hallitsemaan päivää ja vähemmän hallitsemaan yötä, myös tähdet. Ja Jumala asetti ne taivaan avaruuteen antamaan valoa maanpäälle ja hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeydestä ja Jumala näki sen hyväksi. Ja oli ilta ja oli aamu, neljäs päivä”, 1Moos.1:14–19.

Sapattimme perustukset ovat maailmamme kuuden päivän luomistyössä. Sapatinpäivän alkaminen määräytyy päivän ja yön vaihteeseen eli iltaan. Neljäntenä päivänä luotu aurinko erottaa päivän yöstä. Aurinko hallitsee päivää ja kuu yötä, myös tähdet. Milloin aurinko lakkaa hallitsemasta päivää? Silloin kun se on painunut näkyvistä horisontin alapuolelle, eikö niin? Silloin on alkanut ilta ja uusi viikonpäivä.

Tässä on Jumalan itsensä antama sääntö minkä mukaan Hänen lapsensa kaikissa paikoissa ja kaikkina aikoina ovat voineet pyhittää sapatinpäivän. Kun aurinko on horisontin yläpuolella, on päivä, kun aurinko on horisontin alapuolella on yö. Päivän ja yön välissä on ilta ja yön ja päivän välissä on aamu. Kun aurinko on viikon kuudentena päivänä (perjantaina) laskenut näkyvistä horisontin alapuolelle, on ilta ja sapatti on alkanut.

Aurinko, kuu ja tähdet ovat ne merkit, joiden mukaan Jumalan lasten tulee kalenterinsa laatia. Luomisviikon ensimmäisenä päivänä Jumala jakoi vuorokauden neljään jaksoon, ja antoi niille nimet ilta, yö, aamu ja päivä. Sapatin alkua ja loppua kaavailtaessa määräävänä tekijänä on auringon suhde horisonttiin: ”Illan tultua, kun aurinko oli laskenut, Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja riivatut”, Mark.1:32.

Joillekin on ongelmana maapallon pohjoiset ja eteläiset perukat, siellä keskikesällä aurinko ei laske horisontin alapuolelle, vaan lähellä horisonttia alkaa nousta jälleen ylös. Milloin alkaa sapatti? Tietysti silloin, kun aurinko on lähinnä horisonttia. Näillä seuduin talvella aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle, vaan jää hieman taivaanrannan taakse. Milloin alkaa sapatti? Tietysti silloin, kun aurinko on lähinnä horisonttia. Näillä seuduin ei kesällä ole yötä eikä talvella päivää, siellä kesällä lyhyt ilta-aamu sekä pitkä päivä, talvella lyhyt aamu-ilta sekä pitkä yö seuraavat toistaan.

Raamattu, yksin Raamattu

Me konservatiiviset protestantit perustamme jokaviikkoisen sapattimme Raamattuun. Sapatti on Jumalan lain keskeisin käsky. Neljännen käskyn perustelut ovat luomiskertomuksessa. Sieltä löytyy selvä vastaus sapatin pyhistä hetkistä. Jos kiellämme profetian hengen todistukset, kiellämme silloin Raamatun, joka sanoo: ”Ja lohikäärme vihastui vaimoon ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiänsä vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus”, Ilm.12:17.

Pian maailman kansoja koettelee SUNNUNTAILAKI. Se on antikristuksen vallan merkki, sillä röyhkeästi se itse julistaa: ”Että kirkko on asettanut sabatin asemasta sunnuntain Herran päiväksi, on selvä todistus siitä suuresta vallasta, jonka se juhlallisella tavalla Kristukselta on saanut.” Manual of the Catholic Religion, s. 186. Mutta kaikkialla maailmassa uskolliset varottavat pedonmerkin ottamisesta (Ilm.13:14–18), ja julistavat voimakkaalla äänellä: ”Peljätkää Jumalaa ja antakaa Hänelle kunnia, sillä Hänen tuomionsa hetki on tullut. Kumartakaa Häntä, joka on tehnyt taivaan, maan, meren ja vesien lähteet.” Ilm.14:7. Sapatti on luomisen muistomerkki. Se on Jumalan väärentämättömän lain IV käsky, jonka perustelut sinetöivät Raamatun luomiskertomuksen oikeaksi, katso 2Moos.20:8–11.

Raamatun todistuksia vuorokauden alkamisesta ja loppumisesta:

”Ja he saapuivat Kapernaumiin; ja Hän meni kohta sapattina synagogaan ja opetti… Ja tultuaan ulos synagogasta he menivät kohta Simonin ja Andreaan taloon Jaakobin ja Johanneksen kanssa… Mutta illan tultua, kun aurinko oli laskenut, tuotiin Hänen tykönsä kaikki sairaat ja riivatut…” Mark.1:21,29,32.

”Ensimmäisessä kuussa, kuukauden neljäntenätoista päivänä, iltahämärässä, on pääsiäinen Yehovah’n kunniaksi”, 3Moos.23:5. ”Vaan siinä paikassa, jonka Yehovah, sinun Jumalasi, valitsee nimensä asuinsijaksi, teurasta pääsiäisuhri, illalla, auringon laskiessa, sinä määrähetkenä, jona Egyptistä lähdit”, 5Moos.16:6.

Tässä lisäksi muutama esimerkki Raamatusta, tietääksemme että vuorokausi vaihtuu kun ilta on tullut ja aurinko on laskemassa horisontin taa:

”… teurasta pääsiäisuhri ehtoolla, auringon laskiessa …” 5Moos.16:6.

” … Illan suussa hän peseytyköön vedessä, ja auringon laskettua hän tulkoon leiriin.” 5Moos.23:11.

”Mutta Ain kuninkaan hän ripusti hirteen, jossa hän riippui iltaan asti. Mutta auringon laskiessa Joosua käski ottaa hänen ruumiinsa alas hirrestä…” Joos.8:29.

”… Illalla hän kuoli. Hänen vertaan oli vuotanut haavasta vaunujen pohjaan. Auringon laskiessa kaikui kautta sotajoukon huuto …” 1Kun.22:35,36.

Kun sapatti oli ohi: ”Auringon laskiessa kaikki, joilla oli sairaita, …” Luuk.4:40.

Profetian hengen, Ellen G. Whiten, todistuksia:

”Sapatti on merkkinä Jumalan ja Hänen kansansa välillä vallitsevasta suhteesta, merkkinä siitä, että he kunnioittavat Hänen lakiaan. Se erottaa Hänelle kuuliaiset lainrikkojista”, Todistusaarteita 3, s. 12–13.

”Niille, jotka pyhittävät sapatin, sapatti on pyhityksen merkki. Totinen pyhitys on sopusointua Jumalan kanssa, samastumista Häneen luonteenominaisuuksien puolesta. Se saadaan kuuliaisuudesta niille periaatteille, jotka luovat kuvan Hänen luonteestaan. Ja sapatti on kuuliaisuuden merkki. Joka sydämestään noudattaa neljättä käskyä, se noudattaa koko lakia. Hän pyhittyy kuuliaisuuden kautta.

Meille kuten israelilaisillekin sapatti on annettu ”ikuiseksi liitoksi”. Niille, jotka kunnioittavat Jumalan pyhää päivää, sapatti on merkkinä siitä, että Hän tunnustaa heidät valituikseen. Se on vakuutena siitä, että Hän on täyttävä heidän kanssaan tekemänsä liiton. Jokainen joka tunnustaa tämän Jumalan vallan merkin, ulottaa itseensä jumalallisen, iankaikkisen liiton. Hän kiinnittyy kuuliaisuuden kultaiseen kahleeseen, jonka jokaisena renkaana on lupaus”, sama, s. 13. ”Sapatti on kultainen side, joka yhdistää toisiinsa Jumalan ja Hänen kansansa”, sama, s. 14.

”Ne, jotka eivät ole pitäneet sapattia käskyn mukaisesti joko kirjaimen tai hengen puolesta, ovat suuresti häpäisseet Herraa. Hän vaatii uudistukseen sapatin pyhittämisessä”, sama, s. 16.

”Kaikki sapattivalmistelut saatettakoon päätökseen jo perjantaina. Ennen auringonlaskua kaikki maallinen työ pantakoon sivuun ja kaikki maalliset lehdet pantakoon pois näkyvistä. . . Meidän tulisi tarkoin varjella sapatti lyhentämättömänä. Muistakaa, että sen jokainen hetki on pyhitettyä, loukkaamattomana pidettävää aikaa. Milloin mahdollista, työnantajien tulisi suoda työntekijöilleen vapaata perjantaista keskipäivästä sapatin alkuun. Suokaa heille valmistautumisaikaa, jotta he voivat vastaanottaa Herran päivän levollisin mielin. Näin menetellen ette menetä mitään aineellisestikaan.”, sama, s. 18.

”Perheenjäsenet kokoontukoot ennen auringon laskua lukemaan Jumalan sanaa, laulamaan ja rukoilemaan. Tässä kohdin kaivataan parannusta, sillä monet ovat olleet välinpitämättömiä . . . Kun aurinko laskee mailleen, päättäkää pyhät hetket rukouksella ja ylistysvirrellä ja anokaa että Jumala olisi läsnä työviikkonne huolten keskellä”, sama, s. 19, 21.

Nämä todistukset EGW on kirjoittanut vuonna 1900, jolloin adventtisanoman tuoja oli jo saavuttanut esimerkiksi Etelä-Afrikan Kapkaupungin v. 1887, Islannin v, 1897, Australian v. 1885, Venäjän v. 1883, Suomen v. 1892, Ruotsin v. 1874, Norjan v. 1878. Kaikkialla maailmassa julistettiin kolmen enkelin sanomaa, johon sisältyy sapattitotuus, josta saamme kiittää Jumalaa. Sapatin Herra vahvisti enkelinsä kautta sisar Whitelle ja seurakunnalle annetun täysin Raamatun mukaisen valon sapatin pyhistä hetkistä. Sen valon mukaan ovat todelliset konservatiiviset seitsemännen päivän adventistit sapattinsa pitäneet täällä pohjan perukoillakin.

Hieman historiaa

Näin sapatin alku ja loppu kello kuudesta illalla kello kuuteen illalla korjattiin Raamatun mukaiseksi alkamaan auringon laskusta auringon laskuun Adventtiliikkeen alkuaikoina:

“Time to Begin the Sabbath”—For a period of about ten years Sabbathkeeping Adventists observed the Sabbath from 6 P. M. Friday to 6 P. M. Saturday. Elder Joseph Bates in his first pamphlet on the perpetuity of the Sabbath of the fourth commandment, published in 1846, had given reasons for the supposed scriptural support for the observance of the Sabbath in this way. He cited the parable of the laborers in the vineyard, the last group of which had been called at “the eleventh hour” of the day and had wrought but one hour. The reckoning was made with them “when even was come.” Matthew 20:6, 8, 12. Comparing this with Christ's question, “are there not twelve hours in the day?” He argued that the “even” began with the twelfth hour, or six o'clock, reckoning with equatorial time or the beginning of the sacred year. Respect for his years and experience and his godly life may have been the main reasons for accepting his conclusions without further investigation.

As time passed and the message spread, an increasing number of Sabbathkeepers questioned the practice and advocated the sunset time for reckoning the beginning of the Sabbath. A thorough Bible investigation of the question was made by Elder J. N. Andrews, who wrote a paper setting forth the Biblical reasons in favor of the sunset time. This paper was introduced and discussed on Sabbath, November 17, 1855, at the Conference in Battle Creek, Michigan, with the result that nearly, but not quite, all present were convinced that Elder Andrew's conclusion was correct. The presentation of the subject to Mrs. White in this vision, given two days later, answered the questions lingering in some minds and effected unity among the believers. Commenting on this experience, as illustrating the office of the visions to confirm conclusions based on Biblical study rather than to introduce new teachings, Elder James White wrote later:

“The question naturally arises, if the visions are given to correct the erring, why did she not sooner see the error of the six o'clock time? I have ever been thankful that God corrected the error in His own good time, and did not suffer an unhappy division to exist among us upon this point. But, dear reader, the work of the Lord upon this point is in perfect harmony with his manifestations to us on others, and in harmony with the correct position upon spiritual gifts. It does not appear to be the desire of the Lord to teach His people by the gifts of the Spirit on the Bible questions until His servants have diligently searched His word. When this was done upon the subject of the time to commence the Sabbath, and most were established, and some were in danger of being out of harmony with the body on this subject, then, yes, then, was the very time for God to magnify His goodness in the manifestation of the gift of His Spirit in the accomplishment of its proper work.”—The Review and Herald, February 25, 1868.

Noin kymmenen vuotta sapattia pitävät adventistit viettivät sapattia illasta kello kuudesta iltaan kello kuusi, perustuen vanhin Joseph Batesin vuonna 1846 julkaisemaan kirjaseen sapatista. Kuitenkin ajan kuluessa yhä suuremmassa määrin alettiin kyseenalaistamaan Batesin perustelut. Näiden joukossa oli J. N. Andrews, joka teki perusteellisen tutkimuksen siitä, mitä Raamattu sanoo sapatin alkamisajasta. Tutkimuksen tulos oli: Sapatin pyhät hetket alkavat illalla auringonlaskun aikaan. Tämä tutkimus esiteltiin ja siitä keskusteltiin sapattina marraskuun 17. päivänä vuonna 1855 pidetyssä seurakunnan kokouksessa. Seurakunta hyväksyi sen lähes yksimielisesti, he tulivat vakuuttuneiksi siitä, että vanhin Andrews’in johtopäätös oli oikea. Tämän historiallisen sapattikokouksen he päättivät auringon laskiessa klo 5:11 illalla, eivätkä enää kello 6 illalla. 

Kaksi päivää tämän kokouksen jälkeen, missä hyväksyttiin vanhin J. N. Andrews’in perusteellinen tutkimus sapatin alkamis- ja päättymisajasta, enkeli vahvisti Ellen Whitelle annetussa näyssä veli Andrew’sin tutkielman oikeaksi ja enkeli kehotti jokaista henkilökohtaisesti itse tutkimaan Raamatusta mitä on ilta ja milloin se on.

Tässä tuo sisar Ellenin saama näky:

”Näin että niin se on: ’Illasta iltaan tulee sinun viettää sapattia.’ Sanoi enkeli: ’Ota Jumalan sana, lue sitä, ymmärrä, ja et voi erehtyä. Lue huolella, ja tulet siitä huomaamaan mitä ”ilta” on, ja milloin se on.’ Kysyin enkeliltä josko Jumalan vihainen katse on ollut kansansa yllä heidän sapatin alkunsa tähden. Minut suunnattiin takaisin ensimmäisen sapatin syntyyn ja seurattiin Jumalan kansaa tähän aikaan, mutta en nähnyt että Herra oli tyytymätön, tai vihaisesti katsoisi heitä. Kysyin, miksi oli ollut näin, että tänä viimeisenä aikana, että meidän on muutettava sapatin alkamisaika. Sanoi enkeli: ’Tulet ymmärtämään, mutta et vielä, et vielä.’ Sanoi enkeli: ’Jos valo tulee, ja se valo syrjäytetään tai hylätään, silloin tulee Jumalan tuomio ja vihankatse; mutta ennen kuin valo tulee ei ole syntiä, sillä heille ei ole valoa hylättäväksi.’ Näin että joidenkin mielestä Jumala oli näyttänyt, että sapatti alkoi kello kuusi, kun minä olin vain nähnyt että se alkoi ”illalla”, ja oli päätelty että ilta oli kello kuusi. Näin että Jumalan palvelijain tulee vetää yhtä köyttä (totuudessa), painautua yhteen.” Testimonies for the Church volume one, chapter 16, page 116. Time to Begin the Sabbath.

Samasta asiasta löysin tällaisen todistuksen:

Vanhin John Nevius Andrews 1829-1883

"Entinen yleiskonfferenssin presidentti J. N. Andrews oli intellektuelli, joka nautti intensiivisestä tutkimustyöstä paljon enemmän kuin fyysisestä aktiivisuudesta. Hän oli läheisessä yhteydessä James & Ellen Whiten kanssa SDA-kirkon johtamis- ja evankeliointityössä. Teologina Andrews otti suuria harppauksia kirkon oppien kehittämisessä. Hän sovelsi Ilm. 13. luvun kaksisarvisen pedon Amerikan Yhdysvaltoihin. Lisäksi hänellä oli vaikutusvaltaa kirkon sääntöjen ja perustuslain luomisessa. Vuonna 1855 perusteellisen raamatuntutkimisen jälkeen Andrew valitsi perjantai-illan sapatin alkamisajaksi auringonlaskun kello 18:00 sijasta. Tästä tuli yhtenäinen käytäntö kansaivälisessä Seitsemännen päivän adventtikirkossa." (Lähde: Testimony of J. N. Andrews, posted Mar 09, 2011 by Kel Cobbin in Adventist History). Tässä samassa kirjoituksessa mainittiin, että veli Anderws oli Kolminaisuuden jyrkkä vastustaja.

Tuosta vuoden 1855 kokouksesta lähtien sapatin alku- ja loppuhetket auringon laskusta auringon laskuun ovat olleet osa "lujaa koroketta", jota ei tule vähääkään horjuttaa. Se on totista Raamatun valoa. Mutta adventtikirkko on suuressa luopumuksen tilassa. Monet adventistit ovat palanneet takaisin erheeseen ja alkavat ja lopettavat sapattinsa kuudesta kuuteen illalla pastoriensa kannustamina. Nyt on toistamiseen tehtävä parannus. Luovuttava erheestä ja palattava Raamattuun. Olkoon Jumala meille syntisille armollinen!

Lähetyskirjassaan ”KAKSI LEPOPÄIVÄÄ Kumpi on oikea?” painettu vuonna 1939, s. 161, 162 Kaarlo Soisalo oikaisee vääriä väitteitä Jumalan sapatista:

”Sabatinpitäminen on mahdotonta Lapissa”

”Väite perustuu siihen, että kun Lapissa aurinko ei laske kesäaikaan eikä nouse talvella, niin on muka mahdotonta tietää, milloin siellä sabatti alkaa tai loppuu. Totta on, että kaukana pohjoisessa, ”keskiyön auringon maassa”, aurinko on pitkän aikaa kesäisin koko yön näkyvissä ja talvisin taas ympäri vuorokauden näkymättömissä. Tuo seikka ei kuitenkaan estä siellä asuvia laskemasta viikonpäiviänsä. Voidaanpa siellä puhua määrätynlaisesta auringon ”noususta” ja ”laskustakin”. Me laskemme, raamatullisesti, päiviemme päättymisen auringon painumisesta näköpiirin taakse. Lapissa asuvat tekevät sen kesällä panemalla merkille auringon ”juoksussa” radallaan taivaalla matalimman kohdan ja talvella tarkkaamalla keskipäivällä auringonkajastusta, josta voi nähdä, milloin aurinko horisontin alapuolella on korkeimmillaan, samoin kun määrättyjen tähtiryhmien asemaa pohjantähteen nähden. Tähdistähän voidaan määrätä tarkalleen päivän aika ja hetki . . . Olemme puhutelleet useita Norjan ja Suomen Lapissa asuvia ja käyneitä sabatinpyhittäjiä, ja he sanovat, että sabatin pyhittäminen lain käskyn ja Kirjoitusten (EGW:n todistusten) mukaan ei ole siellä sen vaikeampaa kuin muuallakaan, että he ovat siellä täysin selvillä viikoista ja päivistä, niiden alusta ja lopusta. Ja meidän täytyy näitä ”asiantuntijoita” uskoa! Tosiasiassa vain ne, jotka eivät ole nähneet ”sydänyön auringon maata” joko talvella tai kesällä, joutuvat tähän asiaan nähden vaikeuksiin.”

Teologian tohtori Kai Arasola sapattia murentavassa puheenvuorossaan pitää tärkeänä vihjeenä Neh.13:19 VKR käännöstä, jonka hän ottaa esimerkiksi siitä, että sapatti ei alakaan auringon laskusta, vaan vasta sitten kun on jo tullut pimeä: ”Ja niin pian kuin oli tullut pimeä ennen sapattia Jerusalemin porteissa, käskin minä sulkea ovet ja kielsin avaamasta niitä ennen kuin sapatin jälkeen. Ja minä asetin palvelijoitani porteille, ettei yhtään kuormaa pääsisi kaupunkiin sapatinpäivänä”. Valitettavasti kääntäjä on tehnyt tässä virheen, sillä sama jae heprean kielestä sana sanalta käännettynä englanniksi kuuluu näin: ”And he was as when they became shadowed gates of Jerusalem before the Sabbath then I ordered and they were shut the doors and I ordered that not they open them until after the Sabbath and from men of me I stationed at the gates not they could bring in load on day of the Sabbath.” Eli, kun Jerusalemin korkean muurin portit peittyivät varjoon auringon laskiessa ennen sapattia, silloin Nehemia määräsi portit suljettaviksi ja kielsi avaamasta porttien ovia sapattina, estääkseen kansaa rikkomasta pyhää sapattia. Jerusalemin muuri kylpi vielä yläosastaan laskevan auringon valossa. Pahanen käännösvirhe oikeuttaa leväperäisyyteen sapatin hetkien pyhittämisessä! Kun aurinko on laskenut mailleen ei ole varjoakaan. Varjoisat portit suljettiin ennen auringon laskua eli sapatin alkua. Tämä Nehemian uskonpuhdistus sapatin vietosta on yhdenmukainen muun Raamatun ilmoituksen kanssa.

Jos Kirkkoniemessä kaamosaikana Norjan kelloajan mukaan sapatti alkaa perjantaina klo 10:50 (11:50 Suomen aikaa) ja Neh.13:19 virheellisen käännöksen perusteella kansa päättääkin alkaa sapattinsa vasta perjantaina klo 18, niin onko tuo Kirkkoniemeläisten sapatti enää Jumalan sapatti? Luojan pyhän sapatin alusta on lohkaistu pois 7 h ja 10 min! Luojan sapatti päättyi lauantaina heidän kellonsa mukaan 10:50, mutta Kirkkoniemen adventtiseurakunta kokoontuu jumalanpalvelukseen lauantaina klo 11, jolloin viikon ensimmäinen päivä on jo 10 minuuttia sitten alkanut. Sitten he jatkavat viikon ensimmäisen päivän pyhittämistä 7 tuntia lauantaihin klo 18 asti! Lepsuilullaan sapatin rikkojien mieliksi, valmistavat sokeat taluttajat sokeaa adventtikansaa ”panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa”, Ilm.13:16.

”Juutalaisen ajanlaskun mukaan vuorokausi alkaa auringonlaskulla. Noin tuntia ennen auringonlaskun lakattiin kaikista liikehommista ja maallisista töistä, ja seuraavat 24 tuntia käytettiin pyhän sabatin viettämiseen.” History of the Jews, s. 335.

Islam on pystyttänyt oman rukouspäivänsä viikon kuudenneksi päiväksi. Maailmankaikkeuden Luojan pyhäpäivä on viikon seitsemäs päivä. Pahasti langenneen äitikirkon eli paavikirkon ja luopuneiden protestanttisten kirkkojen yhteinen Babylonin pyhäpäivä on alkuperäisen viikon ensimmäinen päivä, sunnuntai. Saatana on saartanut aidon sapatin edestä ja takaa, mutta se ei kykene horjuttamaan Jumalan ja Hänen kansansa liittoa, Luojan ja Lunastajan sapattia, jonka pyhät hetket ovat alkuperäisen viikon seitsemäntenä päivänä auringon laskusta auringon laskuun. Aamen!

Luja koroke

Sapattitotuus kuuluu oleellisena osana ”Kolmen enkelin sanomaan” (Ilm.14:6-12). Se valo jonka Yehovah on antanut kansalleen koskien tätä sanomaa, on puhdasta totuutta, eikä sitä tule syrjäyttää jollain muka ”uudella totuudella”. Mutta menneiden polvien uskollisille annettuun valoon Jumala voi antaa lisävaloa, joka ei syrjäytä aiemmin annettua valoa, vaan päinvastoin kirkastaa sitä. Sitä kutsutaan kullekin sukupolvelle annettavaksi koettelevaksi totuudeksi. Adventtikansalle annetusta valosta, eli tälle ajalle kuuluvasta ”nykyisestä totuudesta”, Jumala antoi sanansaattajalleen Ellen G. Whitelle näyn, jonka löytää kirjasta Hengellisiä Kokemuksia, sivuilta 286 – 290:

Luja koroke

”Minä näin hyvin suojatun ja lujan joukon, joka ei antanut vähäisintäkään apua niille, jotka tahtoivat horjuttaa Kristuksen seurakunnan uskoa. Jumala katseli heitä mielisuosiolla. Minulle osoitettiin kolme porrasaskelta – ensimmäisen, toisen ja kolmannen enkelin sanomat. Enkeliseuralaiseni sanoi: ’Voi sitä joka näistä sanomista siirtää lankun tai liikuttaa naulaakaan. Näiden sanomien oikein ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeä. Sielujen kohtalo riippuu tavasta, millä sanomat vastaanotetaan.’ Minä sain jälleen seurata näitä sanomia, ja minä näin, miten kalliilla hinnalla Jumalan kansa oli ostanut kokemuksensa. Ne oli saatu suurten kärsimysten ja ankarien taistelujen kautta. Jumala oli johtanut heitä porras portaalta eteenpäin, kunnes Hän oli asettanut heidät kiinteälle, liikkumattomalle korokkeelle. Minä näin ihmisten lähestyvän koroketta tarkastellen sen perustuksia. Muutamat iloiten astuivat sille heti. Toiset taas alkoivat etsiä vikoja perustuksissa. Heidän mielestään olisi pitänyt tehdä parannuksia, jolloin koroke olisi tullut täydellisemmäksi ja kansa paljon onnellisemmaksi. Muutamat astuivat pois korokkeelta ruveten sitä tutkimaan, ja he selittivät, että se oli laskettu väärin. Mutta minä näin, että melkein kaikki seisoivat lujina korokkeella kehoittaen niitä, jotka olivat lähteneet pois, lopettamaan syyttämisensä, sillä Jumala oli Rakennusmestari, ja he olivat ryhtyneet taisteluun Häntä vastaan. He luettelivat Jumalan ihmeellisiä tekoja, Jumalan, joka oli heitä johtanut tälle lujalle korokkeelle ja yhdessä he nostivat silmänsä taivaaseen kunnioittaen Jumalaa suurella äänellä. Tämä vaikutti muutamiin, jotka olivat soimaten jättäneet korokkeen, ja nöyrän näköisinä he astuivat sille uudelleen.

Huomoioni suunnattiin aikaan, jolloin Kristuksen ensimmäistä tulemista julistettiin. Johannes lähetettiin Elijan hengessä ja voimassa valmistamaan tietä Jeesukselle. Ne, jotka hylkäsivät Jeesuksen todistuksen, eivät hyötyneet Jeesuksen opetuksista. Vastustamalla sanomaa, mikä ilmoitti Hänen tuloaan, he joutuivat sellaiseen tilaan, että heidän oli vaikea vastaanottaa mitä voimakkaimpia todistuksia siitä, että Hän oli Messias. Saatana johti niitä, jotka hylkäsivät Johanneksen sanoman, niin pitkälle, että he hylkäsivät ja ristiinnaulitsivat Kristuksen. Siitä oli seurauksena, että he eivät voineet osallistua helluntaipäivän siunauksista, mikä olisi neuvonut heille tien taivaalliseen pyhäkköön. Temppelin esiripun repeäminen osoitti, etteivät juutalaisten uhrit ja säännökset enää kauemmin kelpaisi. Suuri uhri oli uhrattu ja hyväksytty, ja Pyhä Henki, joka vuodatettiin helluntaipäivänä, johti opetuslasten mielen maallisesta pyhäköstä taivaalliseen pyhäkköön, jonne Jeesus oli mennyt oman verensä kautta, vuodattaakseen sovitustyönsä siunaukset. Mutta juutalaiset jätettiin täydelliseen pimeyteen. He hylkäsivät koko pelastussuunnitelmaa koskevan valon, minkä olisivat voineet saada ja luottivat yhä edelleen hyödyttömiin uhreihinsa ja uhritoimituksiinsa. Taivaallinen pyhäkkö oli ottanut maallisen pyhäkön paikan, eikä heillä kuitenkaan ollut vähintäkään tietoa muutoksesta. Sentähden he eivät voineet saada mitään hyötyä Kristuksen välitystyöstä pyhässä.

Monet katselevat kauhulla juutalaisten menettelyä heidän hylätessään ja ristiinnaulitessaan Kristuksen, ja lukiessaan kertomusta siitä, miten Häntä häpeällisesti kohdeltiin, he luulevat rakastavansa Häntä ja väittävät, etteivät he olisi kieltäneet Häntä, kuten Pietari teki, eivätkä ristiinnaulinneet Häntä, kuten juutalaiset tekivät. Mutta Jumala, joka lukee kaikkien sydämet, on pannut koetteelle sen rakkauden, minkä he sanoivat omaavansa Jeesusta kohtaan. Koko taivas vartioitsi suurimmalla mielenkiinnolla ensimmäisen enkelin sanoman (Ilm.14:6-7) vastaanottamista. Mutta monet, jotka tunnustivat rakastavansa Jeesusta ja jotka vuodattivat kyyneleitä lukiessaan kertomusta rististä, ivasivat hyvää sanomaa Hänen tulemisestansa. Sensijaan että olisivat ottaneet sanoman vastaan ilolla, he selittivät sen viettelykseksi. He vihasivat niitä, jotka rakastivat Hänen ilmestymistään, erottaen heidät seurakunnista. Ne, jotka hylkäsivät ensimmäisen sanoman, eivät voineet saada hyötyä toisesta sanomasta (jae 8); eivätkä he liioin hyötyneet keskiyönhuudostakaan, minkä tarkoituksena oli valmistaa heitä seuraamaan Jeesusta uskon kautta taivaallisen pyhäkön kaikkein pyhimpään. Hylätessään kaksi edellistä sanomaa he pimittivät ymmärryksensä, niin etteivät taitaneet nähdä mitään valoa kolmannessa sanomassa (jakeet 9-12), mikä osoittaa tien kaikkein pyhimpään.

Minä näin, että niinkuin juutalaiset ristiinnaulitsivat Jeesuksen, niin nimiseurakunnatkin ristiinnaulitsivat nämä sanomat, ja siitä syystä ei heillä ole vähäistäkään tietoa tiestä kaikkein pyhimpään, eivätkä he saa mitään hyötyä Jeesuksen esirukouksista siellä. Kuten juutalaiset uhrasivat hyödyttömiä uhrejaan, samoin nämäkin lähettävät rukouksia siihen osastoon, mistä Jeesus on poistunut; ja Saatana, mielistyneenä petokseen ja omaksuen uskonnollisuuden leiman, suuntaa itseensä nimikristittyjen huomion ja vaikuttaa voimallaan, tunnusteoillaan ja valheellisilla ihmeillään kietoakseen heidät ansaansa. Muutamia hän viettelee yhdellä tavalla, toisia jollakin toisella tavalla. Hänellä on erilaisia eksytyksiä eri henkilöitä varten. Muutamat katsovat kammolla jotakin petosta, vaikka samalla kertaa ovat valmiit omaamaan jonkun toisen petoksen. Muutamia Saatana pettää spiritismin kautta. Hän esiintyy myöskin valon enkelinä levittäen vaikutustaan ympäri maata väärien uskonpuhdistusliikkeiden kautta. Seurakunnat pöyhkeilevät uskoen että Jumala ihmeellisellä tavalla työskentelee heidän hyvkseen, vaikka se onkin toinen henki, mikä tekee työtään. Innostus raukeaa tyhjään jättäen maailman ja seurakunnat entistä pahempaan tilaan.

Minä näin, että Jumalalla on vilpittömiä lapsia nimiadventistien ja langenneiden seurakuntien joukossa, ja ennenkuin vitsaukset vuodatetaan, kutsutaan sekä saarnaajia että kansaa ulos näistä seurakunnista, ja he ottavat iloiten totuuden vastaan. Saatana tietää tämän, ja ennen kolmannen enkelin voimakkaan huudon kaikumista, hän synnyttää herätystä näissä uskonnollisissa ryhmissä, jotta totuuden hylänneet sielut luulisivat Jumalan olevan heidän kanssaan. Hän toivoo voivansa eksyttää vilpittömiä heidän seassaan ja johtaa heitä ajattelemaan, että Jumala edelleenkin toimii näissä seurakunnissa. Mutta valo loistaa, ja kaikki vilpittömät jättävät langenneet seurakunnat asettuen Jumalan jäännöskansan puolelle.”

"Nimiadventisteilla" tarkoitetaan paitsi muotoadventisteja, myös koko seurakuntaa, Adventtikirkkoa, jonka kaupallinen osasto on rekisterisuojannut Jumalan jäännökselleen antaman nimen "Seitsemännen päivän adventistit" kaupalliseksi tavaramerkikseen, ja jonka "brändinsä" luvattomasta käytöstä he käyvät oikeutta itsenäisiä ryhmiä vastaan ja vaativat lähetysaineistot tuhottaviksi ja suuria summia rahaa korvaukseksi.

IV käsky perustuu luomiskertomukseen

Adventistitkin ovat alkaneet murentamaan sapatin perustuksia.