Raamattu Nyt - Or Never

Maailma kiehuu ja kuohuu - mitä sanoo Raamattu?

Kun me sydämen halusta vietämme sapattia lain käskyn mukaan, silloin on taivasten valtakunta tullut lähelle (Matt.3:2). Uudessa liitossa Jehovah panee lakinsa meidän mieleemme ja kirjoittaa sen meidän sydämeemme Hebr.10:16.

Ellen sai nähdä taivaallisia

Taivaassa on pyhäkkö, jonka kuva oli Israelin kansan koottava ja purettava ja paikasta toiseen kuljetettava pyhäkkö, "todistuksen maja", jossa Kristus ilmestyi seurakunnalleen, päivällä pilvessä ja yöllä tulenpatsaassa johdattaen heitä erämaassa kohti luvattua maata. Tämän pyhäkköteltan kaluineen Jeremia Jumalan kehoituksesta piilotti sille määrättyyn paikkaan ja lupasi sen aikojen lopulla omilleen paljastaa (2Makk.2:4-8). Raamattuarkeologi Ron Wyatt löysikin tämän kätkön Kristuksen johdatuksella 6.1.1982. Veli Ron oli Seitsemännen päivän adventisti ja Cherokee-intiaanien sukua, nöyrä Jumalan työlle antautunut veli.

Ronin löytämää kätköpaikkaa Golgatan alla olevassa luolahuoneessa vartioi neljä pyhää enkeliä, jotka sallivat Ron’in nähdä arvokkaimman arkeologisen aarteen, mitä maan uumenissa on milloinkaan ollut: Jehovah’n liitonarkin laintauluineen, sekä arkin kantena olevan armoistuimen, jonka päälle oli kallion halkeamasta valunut Kristuksen kallis sovintoveri!

Samoin jumala salli sanansaattajansa Ellen G. Whiten nähdä Jumalan temppelin taivaassa, sen pyhäkön jonka kuva oli Mooseksen rakentama siirrettävä pyhäkkö. Tästä kirkkauden näystään sisar Ellen kirjoittaa kirjassa KRISTILLISIÄ KOKEMUKSIA JA OPETUKSIA, sivulta 58 eteenpäin:

TAIVAALLINEN PYHÄKKÖ

”Eräänä sapatinpäivänä pidetyssä kokouksessa huhtikuun 3 p:nä 1847 veli Stockbridgen kotona Howlandissa tunsimme harvinaista rukouksen henkeä. Rukoillessamme Pyhä Henki laskeutui yllemme. Olimme hyvin onnellisia. Pian maalliset katosivat näköpiiristäni, ja minä vaivuin Jumalan kirkkauden näkyyn.

Näin enkelin lentävän äkkiä luokseni. Nopeasti hän kantoi minut maan päältä pyhään kaupunkiin. Kaupungissa näin temppelin, jonne menin sisälle. Kuljin eräästä ovesta, ennenkuin saavuin ensimmäisen esiripun luo. Esirippu nostettiin ja minä astuin pyhään. Siellä näin suitsutusalttarin, kynttilänjalan, jossa oli seitsemän lamppua, sekä pöydän, jolla oli näkyleivät. Katseltuani pyhän kirkkautta Jeesus kohotti toisen esiripun, ja minä astuin kaikkein pyhimpään.

Pyhimmässä näin arkin. Sen kansi ja sivut olivat puhtainta kultaa. Arkin kummassakin päässä oli viehättävä keruupi siivet levitettyinä arkin yli. Heidän kasvonsa olivat käännetyt toinen toisiinsa, ja he katselivat alaspäin. Enkelien välissä oli kultainen suitsutusastia. Arkin yläpuolella, missä enkelit seisoivat, oli erinomaisen loistava kirkkaus, näöltään ikäänkuin valtaistuin, jolla Jumala istui. Jeesus seisoi arkin vieressä, ja pyhien rukousten noustessa Hänen tykönsä suitsutus astiassa rupesi savuamaan, ja Jeesus esitti heidän rukouksensa suitsutussavun kera Isälleen.

AARTEET ARKISSA

Arkissa oli kultainen manna-astia, Aaronin viherjöivä sauva ja kivitaulut, jotka oli kirjan tavoin taitettu kokoon. Jeesus avasi ne, ja minä näin kymmenen käskyä, jotka Jumala omalla sormellaan oli niihin kirjoittanut. Toisessa taulussa oli neljä käskyä, toisessa kuusi. Toisessa taulussa olevat neljä käskyä loistivat kirkkaammin kuin toiset kuusi käskyä. Mutta neljäs, sapattikäsky, loisti kaikkein kirkkaimmin, sillä sapatti oli erotettu pidettäväksi Jumalan pyhän nimen (Jehovah) kunniaksi. Pyhä sapatti loisti ihanana – kirkkauden sädekehä oli sen ympärillä. Minä näin, ettei sapattikäskyä oltu naulittu ristiin. Jos se olisi naulittu ristiin, niin samoin olisivat myös muut yhdeksän käskyä, ja meillä olisi vapaus rikkoa niitä kaikkia yhtähyvin kuin neljättäkin. Näin, ettei Jumala ollut muuttanut sapattia, sillä Hän ei milloinkaan muutu. Mutta paavi oli muuttanut sen seitsemänneltä (lauantailta) viikon ensimmäiselle päivälle (sunnuntaille), sillä hän oli muuttava ajat ja lait.

Näin myös, että jos Jumala olisi muuttanut sapatin seitsemänneltä ensimmäiselle päivälle, Hän olisi muuttanut myös sapattikäskyn kirjoituksen kivitauluissa, joita nyt säilytetään arkissa, taivaallisen temppelin kaikkein pyhimmässä, ja sapattikäsky kuuluisi näin: Ensimmäisenä päivänä on Herran (YHWH), sinun Jumalasi sapatti. Mutta minä näin, että kirjoitus oli aivan samanlainen kuin sekin, minkä Jumala oli omalla sormellaan kirjoittanut kivitauluihin, jotka Jumala oli antanut Moosekselle Siinain vuorella, ja joissa sanottiin: ”Mutta seitsemäntenä päivänä on Herran (YHWH), sinun Jumalasi sapatti.” Minä näin, että pyhä sapatti on ja tulee olemaan erottavana muurina Jumalan totisen Israelin ja uskottomien välillä, ja että sapatti on se suuri kysymys, mikä liittää yhteen Jumalan rakkaiden, odottavien pyhien sydämet.

(Saatana on tehnyt sapatista puhumisen hankalammaksi, sillä Euroopassa tehtiin kalenterimuutos vuoden 1973 alusta niin, että viikon ensimmäisestä päivästä, sunnuntaista, tehtiin seitsemäs päivä, sapatista kuudes, perjantaista viides, torstaista neljäs, keskiviikosta kolmas, tiistaista toinen ja maanantaista viikon ensimmäinen päivä. Kuitenkin keskiviikko kertoo yhä, mikä on oikean viikon seitsemäs päivä. Tässä muutoksessa täyttyi jälleen Dan.7:25 ennustus: ”Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain...” Jumala ei muuta luomisessa asettamaansa viikkorytmiä, siksi sapatti on yhä perjantain illasta lauantain iltaan ja sunnuntai on yhä viikon ensimmäinen päivä.)

Ellen White jatkaa kirkkauden näkynsä kertomista:

Minä näin Jumalalla olevan lapsia, jotka eivät tunne eivätkä pidä sapattia. He eivät ole hylänneet sitä koskevaa valoa. Ja ahdistuksen ajan alussa meidät täytettiin Pyhällä Hengellä lähtiessämme julistamaan sapattia täydellisemmin. Tämä saattoi kirkot ja nimiadventistit raivon valtaan, koska he eivät voineet kumota sapattitotuutta. Siihen aikaan kaikki Jumalan valitut näkivät selvästi, että meillä oli totuus, ja he lähtivät ulos kärsien vainoa kanssamme. Minä näin miekan, nälän, ruton ja suuren sekasorron maassa. Jumalattomat luulivat, että me olimme aiheuttaneet nuo tuomiot heidän ylitseen, ja ryhtyivät neuvottelemaan keskenään vapauttaakseen maan meistä, siten muka ehkäistäkseen pahan riehumisen.

Ahdistuksen aikana me kaikki pakenimme kaupungeista ja kylistä, mutta jumalattomat vainosivat meitä astuen aseineen pyhien asuntoihin. He kohottivat aseensa tappaakseen meidät, mutta ne murtuivat ja putosivat maahan voimattomina kuin oljenkorret. Huusimme silloin yötäpäivää vapahdusta, ja huutomme nousi Jumalan eteen.

Aurinko nousi ja kuu seisoi alallansa, virrat lakkasivat juoksemasta. Synkät, raskaat pilvet nousivat ja iskivät toisiansa vastaan. Mutta oli kuitenkin yksi kiinteän kirkas, valoisa kohta, mistä Jumalan ääni kuului ikäänkuin paljojen vesien pauhina järkyttäen taivaita ja maata. Taivas avautui ja sulkeutui ollen nopeassa liikkeessä. Vuoret huojuivat kuten ruoko tuulessa heittäen ylt’ympäri irtaantuneita kallionlohkareita. Meri kiehui kuin kattila syösten kiviä maalle.

Ja Jumalan ilmoittaessa Jeesuksen tulemisen päivän ja hetken ja antaessa ikuisen liiton kansalleen Hän puhui lauseen kerrallaan, ja keskeytti sitten, jolloin sanat vyöryivät kautta koko maan. Jumalan Israel seisoi silmät ylös suunnattuina kuunnellen Jehovah’n suusta lähteviä sanoja, jotka vyöryivät kautta maan kuin ankarimman ukkosen jylinä. Oli pelottavan juhlallista. Kunkin lauseen lopussa pyhät huudahtivat: ”Kunnia! Hallelujah! Heidän kasvojaan valaisi Jumalan kirkkaus, ja ne loistivat aivankuin Mooseksen kasvot hänen astuessaan alas Siinailta. Jumalattomat eivät saattaneet katsoa niihin kirkkauden vuoksi. Loppumatonta siunausta lausuttaessa niille jotka olivat kunnioittaneet Jumalaa pitämällä Hänen sapattinsa, kuului valtava riemuhuuto, kun oli saatu voitto pedosta ja sen kuvasta.

Sitten alkoi riemuvuosi, jolloin maa saisi levätä. Näin hurskaan orjan nousevan riemullisena ja voitokkaana ravistaen häntä sitovat kahleet, samalla kun hänen jumalaton isäntänsä joutui hämmennyksen valtaan tietämättä mitä tehdä, sillä jumalattomat eivät voineet ymmärtää Jumalan äänen sanoja.

Pian ilmestyi suuri, valkoinen pilvi. Se näytti suloisemmalta kuin koskaan ennen. Sen päällä istui Ihmisen Poika. Alussa emme erottaneet Jeesusta pilvellä, mutta sen lähestyessä maata me saatoimme nähdä Hänen rakastettavan olemuksensa. Tämä pilvi, kun se ensin ilmestyi, oli Ihmisen Pojan merkki taivaalla.

Jumalan Pojan ääni herätti nukkuvat pyhät haudoistaan puettuina ihanaan kuolemattomuuteen. Elossa olevat pyhät muutettiin silmänräpäyksessä ja temmattiin yhdessä heidän kanssaan pilvivaunuihin. Vieriessään ylöspäin ne näyttivät sanomattoman loistavilta. Vaunujen molemmilla puolilla oli siipiä ja alla pyöriä. Vaunujen yletessä pyörät huusivat: ”Pyhä”, ja pyhien enkelien joukko pilven ympärillä huusi: ”Pyhä, pyhä, pyhä, Herra (Jehovah) Jumala Kaikkivaltias!” Ja pyhät pilvessä huusivat: ”Kunnia! Hallelujah!” Ja vaunut vierivät pyhään kaupunkiin. Jeesus avasi kultakaupungin portit ja johti meidät sisälle. Meidät lausuttiin tervetulleiksi sinne, sillä me olimme pitäneet ”Jumalan käskyt”, ja meillä oli ”oikeus elämän puuhun”. Ilm.14:12; 22:14."

Sinäkin voit päästä ihmeelliselle avaruusmatkalle taivaskotiin yhdessä riemuitsevien pyhien kanssa. Ota vastaan pelastussanoma sellaisena kun Jeesus ja apostolit sen meille tarjoavat. Jumala ei pelasta meitä synneissämme, vaan Jeesus puhdistaa meidät synneistämme (Hebr.9:14) jo tässä armonajassa. Hän haluaa asettaa Isä Jehovah'n eteen puhdistetun kansan, jossa ei ole tahraa eikä ryppyä (Efes.5:27). Kun en minä enää elä, vaan Kristus elää minussa, silloin olen samassa autuaallisessa tilassa jossa Aadam ja Eeva olivat ennen syntiin lankeamistaan (Gal.2:20). Aamen.

Pyhäkköoppi