Raamattu Nyt - Or Never

Maailma kiehuu ja kuohuu - mitä sanoo Raamattu?

"Kuuntele minua, kansani, kuule minua, kansakuntani, sillä minusta lähtee opetus ja laki, ja minä panen oikeuteni valoksi kansoille. Minun vanhurskauteni on lähellä, pelastukseni ilmestyy, minun käteni voima tuomitsee kansat. Minua odottavat merensaaret, ne panevat toivonsa minun vahvaan käteeni. Nostakaa silmänne taivasta kohti ja katsokaa maata, joka on alhaalla. Taivaat katoavat kuin savu, maa hajoaa kuin vaate, ja sen asukkaat kuolevat kuin sääsket, mutta minun pelastukseni pysyy iäti, ja minun vanhurskauteni ei kukistu." Jes.51:4-6.

Sapatin Herra saapuu

Kristuksen uskollinen sanansaattaja Ellen White: ”Taivaasta kuuluu Jumalan ääni, joka ilmoittaa Jeesuksen tulemisen päivän ja hetken sekä esittää iankaikkisen liiton Jumalan kansalle. Voimakkaimpien ukkosenjyrähdysten kaltaisena Hänen sanansa vyöryvät yli maailman. Jumalan Israel seisoo kuunnellen, silmät suunnattuina taivasta kohti. Herran kirkkaus valaisee vanhurskasten kasvot, ja ne loistavat niinkuin Mooseksen kasvot, hänen tullessaan alas Siinain vuorelta. Jumalattomat eivät voi katsoa niihin. Ja kun siunaus julistetaan niille, jotka ovat kunnioittaneet Jumalaa pyhittämällä Hänen sapattinsa, kuuluu valtava voitonhuuto.

Pian ilmestyy itäiselle taivaalle pieni musta pilvi, suunnilleen miehen puolen kämmenen suuruinen. Tämä on Vapahtajaa ympäröivä pilvi, joka etäällä näyttää olevan pimeyteen verhottuna. Jumalan lapset tietävät tämän olevan Ihmisen Pojan merkin. Juhlallisella hiljaisuudella he katselevat sitä, kun se lähestyy maata ja tulee yhä valoisammaksi, kunnes se muuttuu suureksi, valkeaksi pilveksi, jonka alaosa on kuluttavan tulen näköinen, yläpuolellaan liiton kaari. Jeesus saapuu mahtavana voittajana. Hän ei nyt tule ”kipujen miehenä” juomaan häpeän ja tuskan maljaa, vaan taivaan ja maan voitollisena Herrana tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Hänen nimensä on ”Uskollinen ja Totinen”, ja Hän ”tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa”. Ja Häntä seuraavat ”taivaan sotajoukot. Ilm.19:11,14. Taivaallisen ihania ylistyslauluja laulaen pyhien enkelien lukematon joukko seuraa Häntä Hänen matkallaan. Taivaan kansi näyttää olevan täynnä loistavia olentoja, joiden luku on ”kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat”. Kukaan ihminen ei kykene kuvaamaan tätä näytelmää; ihmismieli ei pysty kuvittelemaan sen loistoa. ”Hänen valtasuuruutensa peittää taivaat, Hänen ylistystään on maa täynnä. Hänen hohteensa on kuin aurinko.” Hab.3:3,4. Elävän pilven yhä lähestyessä jokainen silmä näkee elämän Ruhtinaan. Hänen päässään ei nyt ole häpeällistä orjantappurakruunua, vaan kirkkauden otsakoriste on Hänen pyhällä otsallaan. Hänen kasvonsa loistavat niinkuin keskipäivän häikäisevä aurinko. ”Ja Hänellä on vaipassa kupeellaan kirjoitettuna nimi: ”Kuningasten Kuningas ja herrain Herra.” 1lm.19:16.

Hänen edessään ovat ”kaikki kasvot käyneet valjuiksi”, ja Jumalan armon hylkääjien ylle laskeutuu ikuisen epätoivon kauhu. ”Sydämet raukeavat, polvet tutisevat, kaikki lanteet vapisevat, ja kaikkien kasvot ovat kalpeat.” Naah.2:10; Jer.30:6. Vanhurskaat huutavat vavisten: ”Kuka voi kestää?” Enkelien laulu on lakannut ja vallitsee pelottava äänettömyys. Sitten kuullaan Jeesuksen sanovan: ”Minun armossani on teille kyllin.” Vanhurskaiden kasvot kirkastuvat, ja jokainen sydän täyttyy ilolla. Enkelien soitto alkaa kuulua entistä voimakkaampana, ja he laulavat jälleen, kun jatkuvasti lähestyvät maata.

KUNINGASTEN KUNINGAS

Kuningasten Kuningas astuu alas leimuavien liekkien ympäröimän pilven päällä. Taivas väistyy pois niinkuin kirja, joka kääritään kokoon, maa vapisee Hänen edessään ja kaikki vuoret ja saaret siirtyvät sijoiltansa. ”Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, Hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja Hänen ympärillänsä väkevä myrsky. Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa.” Psal.50:3,4.

”Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin ja sanoivat vuorille ja kallioille: ’Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät Hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu ja Karitsan vihalta! Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?’” Ilm.6:15-17.

Pilkallinen ivailu on tauonnut. Valheen huulet ovat vaienneet. Aseiden kalske ja taistelun pauhu, joiden seurauksena oli hämmennys ja ”verellä tahratut vaipat” (Jes.9:4), ovat hiljentyneet. Nyt ei kuulu kuin rukousta sekä itkun ja valituksen ääntä. Huulilta, joilta vielä äskettäin oli tullut pilkkasanoja, puhkeaa nyt esiin huuto: ”Heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?” Jumalattomat rukoilevat vuoria ja kallioita lankeamaan heidän päälleen ja peittämään heidät Hänen kasvoiltaan, jonka he ovat katsoneet vähäarvoiseksi ja hyljänneet.

He tuntevat sen äänen, joka tunkeutuu kuolleidenkin korviin. Kuinka usein onkaan tämä säälivä, lempeä ääni kutsunut heitä parannukseen. Kuinka usein se onkaan kuulunut ystävän, veljen ja Vapahtajan liikuttavana kehotuksena. Jumalan armon hylkääjille ei mikään voisi olla niin täynnä moitetta ja tuomiota kuin se ääni, joka niin kauan on pyytänyt: ”Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne; ja minkätähden te kuolisitte?” Hes.33:11. Oi, jospa se olisi vieraan ääni! Jeesus sanoo: ”Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut, vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini, niin minäkin nauran teidän hädällenne.” Sananl.1:24-26. Tämä ääni herättää muistoja, jotka he mielellään hävittäisivät – halveksittuja varoituksia, hyljättyjä kutsuja ja laiminlyötyjä tilaisuuksia.

Ylösnousseiden joukossa ovat nekin, jotka pilkkasivat Kristusta Hänen nöyryytyksensä hetkenä. Järkyttävällä voimalla tulee heidän mieleensä, kuinka tuo viaton Kärsijä vannottavalle ylimmäiselle papille selitti: ”Tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä.” Matt.26:46. Nyt he näkevät Hänen tulevan kirkkaudessaan ja he tulevat vielä näkemään Hänen istuvan Voiman oikealla puolella.

Ne, jotka pilkkasivat Häntä siitä, että Hän sanoi olevansa Jumalan Poika, ovat nyt äänettöminä. Siellä on ylpeä Herodes, joka teki pilaa Hänen kuninkuudestaan ja käski pilkkaavien sotilaiden kruunata Hänet kuninkaaksi. Siellä ovat myös ne miehet, jotka saastaisilla käsillään panivat Hänen ylleen tulipunaisen vaipan, Hänen pyhään päähänsä orjantappurakruunun ja Hänen alistuvaan käteensä jäljitellyn valtikan, polvistuvat Hänen eteensä ja häpäisevästi pilkkasivat Häntä. Miehet, jotka löivät ja sylkivät elämän Ruhtinasta, kääntyvät nyt pois Hänen läpitunkevan katseensa edestä ja yrittävät paeta Hänen läsnäolonsa valtavaa kirkkautta. Ne, jotka nauloilla lävistivät Hänen kätensä ja jalkansa, ja se sotamies, joka puhkaisi Hänen kylkensä, katselevat tekojensa merkkejä kauhulla ja tunnontuskalla.

Papit ja hallitusmiehet muistavat pelottavan selvästi Golgatan tapahtumat. Värisyttävän kauhun valtaamina he muistavat, kuinka he päätään nyökyttäen ja saatanallisesti riemuiten huusivat: ”Muita Hän on auttanut, itseään ei voi auttaa. Onhan Hän Israelin kuningas; astukoon nyt alas ristiltä, niin me uskomme Häneen. Hän on luottanut Jumalaan; vapahtakoon nyt Jumala Hänet, jos on Häneen mielistynyt.” Matt.27:42,43.

Heidän mieleensä palautuu elävän Vapahtajan vertaus viinitarhureista, jotka kieltäytyivät antamasta herralleen viinitarhan hedelmiä, pitelivät pahoin tämän palvelijoita ja tappoivat hänen poikansa. He muistavat myös, kuinka he olivat ilmaisseet käsityksensä viinitarhan herran odotettavissa olevasta menettelystä sanoilla: ”Nuo pahat hän pahoin tuhoaa.” Noiden uskottomien miesten synnissä ja rangaistuksessa papit ja vanhimmat näkevät oman käyttäytymisensä ja oman oikeudenmukaisen tuomionsa. Ja nyt kohoaa kuolemantuskan huuto. Voimakkaampana kuin Jerusalemin kaduilla kaikunut huuto: ”Ristiinnaulitse Hänet! Ristiinnaulitse Hänet! kohoaa ilmaan epätoivoinen valitus: ”Hän on Jumalan Poika! Hän on oikea Messias!” He yrittävät paeta kuningasten Kuninkaan kasvojen edestä. Mutta turhaan he koettavat kätkeytyä luonnonvoimien myllerryksessä repeytyneihin syviin luoliin.”

Tässä oli toinen osa Kristuksen sanansaattajan Ellen G. Whien todistuksista suuresta vapautuksesta kirjasta SUURI TAISTELU Kristuksen ja Saatanan välillä II osa, sivut 618 – 623.

Tulee kauhulla mieleen valtakunnan syyttäjän ja piispojen ja pappien kohtalo viimeisellä tuomiolla Jumalan kasvojen edessä, elleivät he kadu ja tee parannusta kun vielä armonaikaa on. Silloin he tulevat huomaamaan synnin puolustuksensa oikeassa valossa vainottuaan Päivi Räsästä hänen Raamattuun perustuvan uskonsa tähden. Siinä oikeudenkäynnissä lakikirjana on pyhä Raamattu, mukaanlukien Paavalin kirje roomalaisille. Hyvä Jumala, ”anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät,” Luuk.23:34. Aamen.