Raamattu Nyt - Or Never

Maailma kiehuu ja kuohuu - mitä sanoo Raamattu?

Pilatus sanoi Hänelle: "Mikä on totuus?" Ja sen sanottuaan hän taas meni ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: "Minä en löydä Hänessä yhtäkään syytä. Mutta te olette tottuneet siihen, että minä päästän teille yhden vangin irti pääsiäisenä; tahdotteko siis, että päästän teille juutalaisten kuninkaan?" Niin he taas huusivat sanoen: "Älä Häntä, vaan Barabbas!" Mutta Barabbas oli ryöväri. Silloin Pilatus otti Jeesuksen ja ruoskitti Hänet. Joh.18:38-40, 19:1.

Kristuksen kuulustelu

Kuvaus Jumalan Pojan maanpäällisen toiminnan loppuvaiheista jatkuu Jumalan uskollisen sanansaattajan Ellen G. Whiten kertomana kirjassa LUNASTUKSEN HISTORIA, sivut 165 – 170:

Jättäessään taivaan enkelit panivat suruissaan pois välkkyvät kruununsa. He eivät voineet kantaa niitä heidän päämiehensä saadessa samanaikaisesti kärsiä ja kantaa orjantappurakruunua. Saatana ja hänen enkelinsä toimivat innokkaasti oikeussalissa saadakseen inhimilliset tunteet ja myötätunnon hävitetyksi. Koko ilmapiiri oli heidän vaikutuksensa painostamaa ja saastuttamaa. He innostivat ylimmäisiä pappeja ja vanhimpia herjaamaan ja solvaamaan Jeesusta tavalla, joka oli mitä vaikeinta inhimillisen luonnon kestää. Saatana toivoi, että sellainen pilkka ja väkivaltaisuus saisivat Jumalan Pojan jotenkin valittamaan ja napisemaan; tai että Hän näyttäisi jumalallisen voimansa ja murtautuisi irti kansanjoukon otteesta ja että pelastussuunnitelma niin lopultakin raukeaisi tyhjiin.

Pietarin kieltäminen

Pietari seurasi Herraansa hänen kavaltamisensa jälkeen. Hän tahtoi nähdä mitä Jeesukselle tehtäisiin. Mutta kun häntä väitettiin yhdeksi Jeesuksen opetuslapsista, niin pelko omasta turvallisuudesta johti hänet selittämään, ettei hän tuntenut tuota miestä. Opetuslapset tunnettiin kielensä puhtaudesta, ja Pietari, saadakseen syyttäjänsä vakuuttuneiksi siitä, ettei hän kuulunut Kristuksen opetuslapsiin, kielsi syytöksen kolmannen kerran kiroten ja vannoen. Jeesus, joka oli jonkin matkan päässä Pietarista, kääntyi surullisin, nuhtelevin katsein häneen. Silloin opetuslapsi muisti sanat, jotka Jeesus oli puhunut hänelle yläsalissa, ja myös oman innokkaan vakuutuksensa: ”Vaikka kaikki loukkaantuisivat Sinuun, niin minä en koskaan loukkaannu.” Matt.26:33. Hän oli kieltänyt Herransa, vieläpä kiroten ja vannoen; mutta tuo Jeesuksen katse sulatti Pietarin sydämen ja pelasti hänet. Hän itki katkerasti ja katui suurta syntiään, ja niin hän muuttui, ja valmistui vahvistamaan veljiään.

Oikeussalissa

Kansanjoukko vaati äänekkäästi Jeesuksen verta. He ruoskivat Häntä julmasti ja pukivat Hänen ylleen vanhan, purppuraisen kuninkaallisen viitan sekä painoivat Hänen pyhään päähäänsä orjantappurakruunun. He antoivat sauvan Hänelle käteen, kumarsivat Häntä ja tervehtivät Häntä pikaten: ”Terve, juutalaisten kuningas!” Joh.19:3. Sitten he ottivat sauvan Hänen kädestään ja löivät sillä Häntä päähän, niin että piikit tunkeutuivat Hänen ohimoihinsa ja saattoivat veren virtaavan Hänen kasvoilleen ja parralleen.

Enkeleiden oli vaikeata kestää tätä näkyä. He olisivat vapauttaneet Jeesuksen, mutta johtavat enkelit ehkäisivät heidät siitä sanoen, että tämä oli se suuri hinta, mikä oli maksettava ihmisen lunastamiseksi; mutta se oli oleva täydellinen ja aiheuttava kuoleman Hänelle, jolla oli kuolema vallassaan. Jeesus tiesi, että enkelit katselivat tätä kohtausta Hänen alentumisestaan. Heikoinkin enkeli olisi voinut kaataa tämän pilkkaavan joukon voimattomana ja vapauttaa Jeesuksen. Hän tiesi, että jos Hän pyytäisi sitä Isältään, enkelit vapauttaisivat Hänet siinä hetkessä. Mutta saadaksensa pelastussuunnitelman toteutetuksi Hänen oli välttämättömästi kärsittävä jumalattomien ihmisten solvausta.

Jeesus seisoi hiljaisena ja nöyränä raivostuneen kansanjoukon edessä sen herjatessa Häntä mitä alhaisimmalla tavalla. He sylkivät Häntä kavoihin – noihin kasvoihin, joiden edestä he eräänä päivänä haluavat kätkeytyä, jotka valaisevat Jumalan kaupungin ja loistavat kirkkaammin kuin aurinko. Kristus ei luonut heihin vihaista katsetta. He peittivät Hänen päänsä vanhalla vaatteella verhoten siten Hänen silmänsä, ja sitten löivät Häntä kasvoihin sekä huusivat: ”Profetoi, kuka se on, joka Sinua löi!” Luuk.22:64. Enkelien keskuudessa oli levottomuutta. He tahtoivat pelastaa Hänet heti, mutta heidän johtavat enkelinsä estivät heidät siitä.

Jotkut opetuslapsista olivat saaneet rohkeuden tulla saliin missä Jeesus oli, seuratakseen Hänen kuulusteluaan. He odottivat, että Hän ilmaisisi jumalallisen voimansa ja vapauttaisi itsensä vihollistensa käsistä sekä rankaisisi heitä heidän Häntä kohtaan osoittamastaan julmuudesta. Heidän toivonsa nousi ja laski aina kohtausten vaihteluiden mukaan. Joskus he epäilivät ja pelkäsivät tulleensa petetyiksi. Mutta heidän kirkastusvuorella kuulemansa ääni ja näkemänsä kirkkaus vahvisti heidän uskoaan, että Hän oli Jumalan Poika. He muistelivat mielessänsä niitä tapahtumia, joiden silminnäkijöinä he olivat olleet, ihmetöitä, joita he olivat nähneet Jeesuksen suorittavan parantaessaan sairaita, avatessaan sokeain silmiä, avatessaan kuurojen korvia, Hänen nuhdellessaan ja ajaessaan ulos riivaajia, herättäessään kuolleita ja vieläpä tyynnyttäessään tuulen ja meren.

He eivät voineet uskoa, että Hän kuolisi. He toivoivat, että Hän vielä nousisi voimassaan ja käskevällä äänellä hajoittaisi tuon verta janoavan väkijoukon niinkuin Hän oli astunut temppeliin ja ajanut ulos kaikki ne, jotka olivat tehneet Jumalan huoneen markkinapaikaksi, heidän paetessaan Hänen edestään kuin komppania aseistettuja sotilaita olisi ajanut heitä takaa. Opetuslapset toivoivat, että Jeesus näyttäisi voimansa ja todistaisi kaikille, että Hän oli Israelin kuningas.

Juudaksen tunnustus

Katkera omantunnontuska ja häpeä täytti Juudaksen hänen salakavalan tekonsa johdosta hänen kavaltaessaan Jeesuksen. Ja kun hän näki sen väkivallan, mitä Vapahtaja sai kärsiä, hän oli voitettu mies. Hän oli rakastanut Jeesusta, mutta rakastanut enemmän rahaa. Hän ei ollut ajatellut, että Jeesus sallisi hänen johtamansa roskajoukon ottaa itsensä kiinni. Hän oli odottanut Hänen tekevän ihmeen ja vapauttavan itsensä heidän käsistään. Mutta kun hän katseli raivoisaa, verta janoavaa väkijoukkoa oikeussalissa, hän tunsi syvästi syyllisyytensä; ja kun monet syyttivät Jeesusta kiihkeästi, Juudas ryntäsi väkijoukon läpi ja tunnusti, että hän oli tehnyt syntiä kavaltaessaan viattoman veren. Hän tarjosi papeille rahoja, jotka he olivat hänelle maksaneet sekä pyysi hartaasti heitä vapauttamaan Jeesuksen selittäen, että Hän oli täysin viaton.

Harmi ja hämminki sai papit vaikenemaan hetkeksi. He eivät toivoneet kansan tietävän, että he olivat lahjoneet yhden Jeesuksen seuraajiksi tunnustautuvista kavaltamaan Hänet heidän käsiinsä. He tahtoivat salata sen, että olivat ajaneet Jeesusta takaa kuin varasta ja ottaneet Hänet kiinni salaa. Mutta Juudaksen tunnustus ja hänen kalpea, syyllinen ulkonäkönsä paljastivat kansalle sen, että viha oli saattanut papit ottamaan Jeesuksen kiinni. Kun Juudas äänekkäästi selitti, että Jeesus oli syytön, papit vastasivat: ”Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi.” Matt.27:4. Heillä oli nyt Jeesus vallassaan, ja he olivat päättäneet pitää Hänet varmasti käsissään. Tuskissaan Juudas heitti rahat, joita hän nyt halveksi, lahjojiensa jalkoihin, ja tuskan ja kauhun vallassa hän meni ja hirtti itsensä.

Jeesusta ympäröivässä joukossa oli monia, jotka seurasivat Häntä myötätunnolla, ja väkeä hämmästytti, kun Hän ei vastannut mitään moniin Hänelle tehtyihin kysymyksiin. Roskajoukon kaiken pilkan ja väkivallan aikana ei Hänen kasvoillaan nähty pienintäkään vihan taikka huolen ilmettä. Hän oli arvokas ja rauhallinen. Läsnäolijat katselivat Häntä ihmetellen. He vertasivat Hänen virheetöntä ulkomuotoaan ja päättäväistä, arvokasta olemustaan niiden ulkonäköön, jotka istuivat Häntä tuomitsemassa, ja sanoivat toinen toisilleen, että Hän muistutti kuningasta enemmän kuin kukaan noista hallitusmiehistä. Hänessä ei ollut merkkiäkään rikollisuudesta. Hänen katseensa oli lempeä, puhdas ja peloton ja hänen otsansa oli leveä ja korkea. Jokainen piirre todisti voimakkaasti hyväntahtoisuudesta ja jaloista periaatteista. Hänen kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä olivat niin harvinaisia ihmisten keskuudessa, että monet olivat peloissaan. Vieläpä Herodes ja Pilatuskin olivat sangen levottomia Hänen jalosta, jumalallisesta olemuksestaan.

Jeesus Pilatuksen edessä

Aluksi Pilatus oli vakuuttunut siitä, ettei Jeesus ollut mikään tavallinen ihminen. Hän uskoi Jeesuksen olevan erinomainen persoonallisuus ja täysin viaton niihin syytöksiin, joita Häntä vastaan tehtiin. Enkelit, jotka seurasivat tuota kohtausta, panivat merkille Rooman maaherran vakaumuksen, ja Jumala lähetti erään enkelin Pilatuksen vaimon luo pelastaakseen Pilatuksen syyllistymästä tuohon kauheaan tekoon, luovuttamasta Kristuksen ristiinnaulittavaksi. Hän antoi Pilatuksen vaimolle unessa ilmoituksen, että mies, jota kuulustelemaan hänen miehensä oli ryhtynyt, oli Jumalan Poika ja että Hän oli syytön. Vaimo lähetti Pilatukselle kiireesti sanoman kertoen, että hän oli unessa kärsinyt paljon Jeesuksen tähden, ja varoitti miestään tekemästä mitään tuolle pyhälle miehelle. Tunkeutuen kiireesti väkijoukon läpi sanansaattaja jätti kirjeen Pilatuksen käsiin. Lukiessaan hän peljästyi ja kalpeni sekä päätti heti, ettei hänellä ollut syytä saattaa Kristusta kuolemaan. Jos juutalaiset haluaisivat Jeesuksen verta, hän ei vaikuttaisi siihen, vaan toimisi Hänen vapauttamisekseen.

Jeesus lähetetään Herodeksen luo

Kun Pilatus kuuli, että Herodes oli Jerusalemissa, se huojensi häntä suuresti, sillä hän toivoi vapautuvansa kaikesta vastuusta Jeesuksen kuulusteluun ja tuomitsemiseen nähden. Heti hän lähetti Jeesuksen syyttäjineen Herodeksen luo. Tämä hallitsija oli paatunut synnissä. Johannes Kastajan murha oli jättänyt hänen omalletunnolleen tahran, josta hän ei kyennyt vapautumaan. Kun hän kuuli Jeesuksesta ja hänen voimallisista teoistaan, hän pelkäsi ja vapisi luullen Häntä Johannes Kastajaksi, joka oli noussut kuolleista. Kun Pilatus jätti Jeesuksen hänen käsiinsä, Herodes piti tekoa hänen valtansa, arvovaltansa ja arvostelukykynsä tunnustamisena. Tämä teki nämä kaksi hallitusmiestä ystäviksi keskenään heidän oltua aikaisemmin vihamiehiä. Herodes tahtoi mielellään nähdä Jeesuksen toivoen Hänen tekevän joitakin valtavia ihmetekoja hänen tyydytyksekseen. Mutta Jeesuksen tehtävänä ei ollut tyydyttää uteliaisuutta eikä etsiä omaa turvallisuuttaan. Hänen jumalallisen, yliluonnollisen voimansa tarkoitus oli olla toisten pelastamiseksi, eikä Hänen omaksi edukseen.

Jeesus ei vastannut mitään Herodeksen Hänelle esittämiin moniin kysymyksiin, eikä liioin vihamiehilleen, jotka syyttivät Häntä kiivaasti. Herodes raivostui, koska Jeesus ei näyttänyt pelkäävän hänen valtaansa, ja sotamiestensä kanssa hän ivasi, pilkkasi ja herjasi Jumalan Poikaa. Kuitenkin häntä hämmästytti Jeesuksen jalo, jumalankaltainen olemus, kun Häntä häpeällisesti herjattiin. Ja peläten tuomita Häntä, Herodes lähetti Hänet takaisin Pilatuksen luo.

Saatana ja hänen enkelinsä kiusasivat Pilatusta ja koettivat saattaa hänet itsensä turmioon. He esittivät hänelle, että jos hän ei ottaisi osaa Jeesuksen tuomitsemiseen, niin toiset tekisivät sen, sillä väkijoukko janosi Hänen vertaan. Jos hän ei antaisi Jeesusta ristiinnaulittavaksi, hän menettäisi valtansa ja maallisen kunniansa ja hänet leimattaisiin petkuttajan kannattajaksi. Peläten menettävänsä valtansa ja arvoasemansa Pilatus antoi suostumuksensa Jeesuksen kuolemaan. Ja vaikka hän pani Jeesuksen veren Hänen syyttäjiensä vastuulle ja vaikka kansanjoukko hyväksyi sen huutaen: ”Tulkoon Hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle” Matt.27:25, ei Pilatus kuitenkaan ollut viaton, vaan hän oli syyllinen Kristuksen vereen. Oman itsekkään etunsa tähden, koska hän rakasti maan suurten kunniaa, hän antoi viattoman miehen kuolemaan. Jos Pilatus olisi noudattanut omaa vakaumustaan, ei hänellä olisi ollut mitään tekemistä Jeesuksen tuomitsemisessa.

Jeesuksen puheet ja ulkonäkö Hänen kuulustelunsa aikana tekivät syvän vaikutuksen moniin, jotka olivat läsnä tuossa tilaisuudessa. Niiden vaikutukset tulivat näkyviin Hänen ylösnousemuksensa jälkeen. Niiden joukossa, jotka myöhemmin liitettiin seurakuntaan, oli monia, joiden vakaumus oli peräisin Jeesuksen kuulustelun ajalta.

Saatanan raivo oli suuri, kun hän näki, että kaikki se julmuus, jota hän oli johtanut juutalaiset harjoittamaan Jeesusta kohtaan, ei ollut aiheuttanut pienintäkään napinaa Hänen taholtaan. Vaikka Hän olikin pukeutunut ihmisluontoon, jumal’kaltainen mielenlujuus ylläpiti Häntä, eikä Hän poikennut vähimmässäkään määrin Isänsä tahdosta.

Seuraavassa jaksossa Ellen White todistaa saamaansa näkyä Kristuksen ristiinnaulitsemisesta. Israelin Jumala YHWH siunatkoon sinua sanansaattajansa todistuksilla, Jeesuksen nimessä, aamen.