Raamattu Nyt - Or Never

Maailma kiehuu ja kuohuu - mitä sanoo Raamattu?

Synti sai alkunsa Jumalan kuvaksi luodusta korkea-arvoisesta henkiolennosta. Katumaton synti johti 6000-vuotiseen taisteluun Kristuksen ja Saatanan välillä. Golgatalla kävivät nämä Jumalan sanat toteen: Jeesus "on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän" 1Moos.3:15.

Lusiferin lankeaminen

Moni ihminen saattaa miettiä maailman pahuutta ja kysyä: ”Jos Jumala on olemassa, miksi hän sallii tämän kaiken pahan olemassaolon? Jumala loi kaiken sangen hyväksi: ”Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo ja tuli aamu, kuudes päivä” 1Moos.1:31. Ymmärtääksemme miksi Jumala vielä sallii pahan olemassaolon, on meidän hyvä tietää miten pahuus ilmaantui maailmankaikkeuteen, ja miten Jumala toimii tämän suuren onnettomuuden poistamiseksi, niin ettei se enää koskaan ilmesty rikkomaan maailmankaikkeuden pyhyyttä, iloa ja rauhaa.

Kapina Jumalaa ja hänen Poikaansa vastaan alkoi taivaassa. Siitä kertoo Raamattu (Hes.28:12-15) sekä Jehovan uskollinen sanansaattaja Ellen White kirjassa ”Lunastuksen historia” sivuilla 7-10:

”Ollessaan taivaassa ennen kapinaansa Lusifer oli korkea-arvoinen ja ylevä enkeli, kunniassa Jumalan rakkaasta Pojasta seuraava. Hänen katseensa, samoin kuin muidenkin enkeleiden, oli lempeä ja siitä kuvastui onnellisuus. Hänellä oli korkea ja leveä otsa, mikä todisti voimakkaasta älystä. Hänen ulkomuotonsa oli täydellinen, hänen käytöksensä jaloa ja majesteetillista. Erikoinen valo säteili hänen kasvoiltaan ja loisti hänen ympäristöönsä kirkkaampana ja kauniimpana kuin muiden enkeleiden. Kuitenkin oli Kristus, Jumalan rakas Poika, erinomaisin koko enkelijoukossa. Hän oli yhtä Isän kanssa ennen kuin enkelit luotiin. Lusifer oli kateellinen Kristukselle, ja vähitellen hän anasti itselleen sen käskyvallan, mikä kuului yksinomaan Kristukselle.

Luoja kutsui taivaallisen joukon koolle osoittaakseen kaikkien enkeleiden läsnäollessa erikoista kunnioitusta Pojalleen. Hän sijoitti Pojan istumaan valtaistuimelle kanssaan, ja pyhien enkeleiden taivaallinen joukko kokoontui heidän ympärilleen. Sitten Isä tiedotti itse säätäneensä, että Kristus, Hänen Poikansa, oli oleva hänen vertaisensa, niin että Hän oli oleva itse läsnä siellä, missä tahansa Hänen Poikansa on läsnä. Pojan sanalle oli oltava kuuliainen yhtä ripeästi kuin Isän sanalle. Hän oli antanut Pojalleen vallan hallita taivaallista joukkoa. Erikoisesti Hänen Poikansa oli toimiva yhdessä hänen kanssaan maan ja kaiken sen elollisen suunnitellussa luomisessa, mitä maan päällä oli tuleva olemaan. Hänen Poikansa oli paneva täytäntöön Hänen tahtonsa ja aivoituksensa, mutta ei ole tekevä mitään itsestään. Isän tahto tuli täytettäväksi Hänessä.

Lusifer oli pahansuopa ja kateellinen Jeesusta Kristusta kohtaan. Kaikkien enkeleiden kumartaessa Jeesusta Hänen ylivaltansa, korkean arvovaltansa ja laillisen valta-asemansa tunnustukseksi hän kuitenkin kumarsi yhdessä heidän kanssaan, mutta hänen sydämensä oli täynnä katkeruutta ja vihaa. Jumala oli ottanut Kristuksen osalliseksi erikoiseen neuvotteluun suunnitelmistaan, joita Lusifer ei tuntenut. Hän ei ymmärtänyt eikä Jumala sallinut hänen tietää niistä Jumalan aivoituksista. Mutta Kristuksen Isä tunnusti taivaan hallitsijaksi ja Hänen valtansa ja arvovaltansa samaksi kuin Jumalan itsensä. Lusifer kuvitteli itse olevansa suosiossa enkelien keskuudessa taivaassa. Jumala oli hänet korkealle korottanut, mutta se ei herättänyt hänessä kiitollisuutta eikä ylistystä Luojaansa kohtaan. Hän pyrki itsensä Jumalan vertaiseksi. Hän ylpeili ylhäisestä asemastaan. Hän tiesi enkelien kunnioittavan häntä. Hänellä oli erikoinen tehtävä suoritettavana. Hän oli ollut lähellä suurta Luojaa, ja ikuista Jumalaa lakkaamatta ympäröivät kirkkaat valonsäteet olivat kohdistuneet erikoisesti häneen. Hän ajatteli, miten enkelit olivat totelleet hänen käskyjään iloisella auliudella. Olihan hänen pukunsa loistava ja kaunis. Miksi siis Kristusta kunnioitettaisiin ennen häntä?

Hän poistui Isän välittömästä läheisyydestä tyytymättömänä ja täynnä kateutta Jeesusta Kristusta kohtaan. Salaten todellisen tarkoituksensa hän kutsui enkelijoukon koolle. Hän esitti asiansa, mikä keskittyi häneen itseensä. Loukkaantuneena hän kertoi Jumalan antaneen etusijan Jeesukselle ja laiminlyöneen hänet. Hän kertoi heille, että tästä lähtien ei enää olisi ollenkaan sitä suloista vapautta, mistä enkelit olivat saaneet nauttia. Sillä olihan Jumala määrännyt heille hallitsijan, jota kohtaan heidän täytyi osoittaa orjamaista kunnioitusta. Hän selitti heille kutsuneensa heidät koolle vakuuttaakseen heille, ettei hän enää tahtonut alistua hänen ja heidän oikeuksiensa anastamiseen, ettei hän enää koskaan kumartaisi Kristusta, että hän ottaisi itselleen sen kunnian, mikä olisi tullut antaa hänelle, ja että hän rupeaisi kaikkien niiden johtajaksi, jotka alistuisivat seuraamaan häntä ja tottelemaan hänen ääntään.

Enkelien keskuudessa oli kiistaa. Lusifer ja hänen kannattajansa pyrkivät järjestämään Jumalan hallituksen uudelleen. He olivat tyytymättömiä ja onnettomia, koska he eivät voineet päästä selville Hänen tutkimattomasta viisaudestaan ja siitä, mikä tarkoitus Hänellä oli korottaessaan Poikansa ja antaessaan Hänelle sellaisen rajattoman voiman ja herruuden. He kapinoivat Pojan arvovaltaa vastaan.

Uskolliset ja kuuliaiset enkelit koettivat saada tätä mahtavaa ja kapinallista enkeliä mukautumaan Luojansa tahtoon. He todistivat oikeaksi Jumalan toimenpiteen, kun Hän antoi kunnian Kristukselle, ja koettivat pontevasti järkisyillä saada Lusiferia vakuuttuneeksi siitä, ettei hänellä ollut nyt sen vähempää kunniaa, kuin hänellä oli, ennen kuin Isä oli ilmoittanut siitä kunniasta, minkä Hän oli suonut Pojalleen. He osoittivat selvästi, että Kristus oli Jumalan Poika, joka oli ollut olemassa Hänen kanssaan jo ennen kuin enkelit luotiin, ja että Hän oli aina ollut Jumalan oikealla puolella sekä ettei Hänen rakastettavaa, lempeää arvovaltaansa oltu näihin asti epäilty sekä ettei Hän ollut antanut yhtään käskyä, mitä taivaallisen joukon ei olisi ollut ilo täyttää. He esittivät, ettei Kristuksen Isältä saama erikoinen kunnia enkelien läsnäollessa vähentänyt sitä kunniaa, minkä Lusifer oli tähän asti saanut. Enkelit itkivät. Huolissaan he koettivat saada hänet hylkäämään jumalattoman hankkeensa ja osoittamaan nöyryyttä Luojaansa kohtaan, sillä kaikki oli tähän saakka ollut rauhallista ja sopusointuista. Mikä oli aiheuttanut tämän erimielisen kapinallisen äänen?

Lusifer kieltäytyi kuuntelemasta. Sitten hän käänsi selkänsä kuuliaisille ja uskollisille enkeleille leimaten heidät orjiksi. Nämä Jumalalle uskolliset enkelit hämmästyivät nähdessään Lusiferin onnistuneen kapinayrityksessään. Hän lupasi heille uuden ja silloista paremman hallituksen, missä kaikki olisi vapaata. Suuret joukot ilmaisivat haluavansa hyväksyä hänet päämiehekseen ja johtajakseen. Kun hän näki menestyneensä yrityksessään, hän kuvitteli saavansa vielä kaikki enkelit puolelleen sekä pääsevänsä Jumalan vertaiseksi sekä että hänen vaikutusvaltaisen äänensä saataisiin kuulla komentavan koko taivaallista joukkoa. Jälleen uskolliset enkelit varoittivat häntä vakavasti niistä seurauksista, mitä varmasti tulisi, jos hän pitäisi itsepäisesti kiinni aikeistaan; että Hän, joka oli kyennyt luomaan enkelit, saattaisi voimallaan kumota heidän arvovaltansa ja jollakin huomattavalla tavalla rangaista heitä heidän julkeudestaan ja kauheasta kapinastaan. Ajatelkaa, että enkeli saattoi nousta Jumalan lakia vastaan, mikä oli yhtä pyhä kuin Jumala itsekin! He kehoittivat kapinallisia sulkemaan korvansa Lusiferin pettäviltä päätelmiltä ja neuvoivat häntä sekä kaikkia hänen vaikutuksensa alaisiksi joutuneita menemään Jumalan luo ja tunnustamaan tehneensä väärin jo alkaessaankin epäillä Hänen arvovaltaansa.

Monet Lusiferin kannattajat olivat taipuvaisia ottamaan vaarin uskollisten enkelien neuvosta, katumaan tyytymättömyyttään ja saavuttamaan jälleen Isän ja hänen rakkaan Poikansa luottamuksen. Tuo mahtava kapinoitsija selitti silloin tuntevansa Jumalan lain, ja jos hän alistuisi orjamaiseen kuuliaisuuteen, niin hänen kunniansa riistettäisiin häneltä. Jumala ei enää uskoisi hänelle hänen ylevää tehtäväänsä. Hän sanoi heille, että hän itse ja myös he olivat menneet liian pitkälle enää perääntyäkseen ja että hän uhmasi seurauksia, sillä Jumalan Pojan orjamaiseen palvelemiseen hän ei koskaan tahtoisi taipua. Hän sanoi myös, ettei Jumala antaisi anteeksi ja että heidän täytyi nyt puolustaa vapauttaan sekä hankkia väkivalloin itselleen se asema ja arvovalta, mitä heille ei vapaaehtoisesti suotu.

Uskolliset enkelit kiiruhtivat nopeasti Jumalan Pojan luo ja ilmoittivat Hänelle, mitä enkelien keskuudessa tapahtui. He tapasivat Isän neuvottelemassa rakkaan Poikansa kanssa päättääkseen, miten he voisivat uskollisten enkelien parasta tarkoittaen kukistaa iäksi Saatanan anastaman arvovallan. Suuri Jumala olisi voinut heti syöstä tämän pääpettäjän alas taivaasta, mutta se ei ollut Hänen aivoituksensa. Hän tahtoi antaa kapinallisille tasapuolisen tilaisuuden mitellä voimiaan ja mahtiaan Hänen oman Poikansa ja Hänen uskollisten enkeliensä kanssa. Tässä taistelussa oli jokainen enkeli valitseva oman puolensa, mikä ilmoitettiin kaikille. Ei olisi ollut turvallista sallia kenenkään Saatanan kapinaan liittyen jatkuvasti asustaa taivaassa. He olivat saaneet tietää, mitä todellinen kapina Jumalan muuttumatonta lakia vastaan on, ja se on korjaamaton. Jos Jumala olisi käyttänyt voimaansa rangaistaakseen tätä pääkapinoitsijaa, niin ei olisi käynyt ilmi, ketkä enkeleistä olivat tyytymättömiä. Sentähden Jumala käytti toista menettelytapaa, sillä Hän tahtoi ilmaista selvästi koko taivaalliselle joukolle vanhurskautensa ja tuomionsa.”

Kiitos rakas taivaan Isä Jeesuksessa Kristuksessa siitä, että annoit meille armonajan lopussa eläville lapsillesi profetian hengen armolahjan sisar Ellen Whiten kautta (Ilm.19:10). Suuressa viisaudessasi ja rakkaudessasi annoit meille hänen kauttaan valtavan todistusaineiston; näkyinä koko lunastuksen historian, ja paljon muuta.

”Synnin synty 2” osassa sisar Ellen kertoo sodasta taivaassa, Jumalalta saamansa näyn mukaan. ”Jumalan sana on totta”, niinkuin Pekka Reinikainenkin tunnustaa sen olevan. Aamen.