Raamattu Nyt - Or Never

Maailma kiehuu ja kuohuu - mitä sanoo Raamattu?

Mikään kynä eikä mikään sivellin kykene kuvaamaan uudeksiluodun maan kirkkautta ja ihanuutta. Siellä pelastetut saavat seurustella Isän ja Pojan kanssa kasvoista kasvoihin.

”Katso, uudeksi minä teen kaikki.” Ilm.21:5

Koko maailmankaikkeuden Luojan arvovallan merkki on sapatti. Hän on luonut kaikki maailmat aina kuutena päivänä ja seitsemännen päivän Hän on levännyt ja pyhittänyt. Näiden lukemattomien maailmojen pyhät, lankeamattomat asukkaat viettävät sapattia viikon seitsemäntenä päivänä lain käskyn mukaan. Myös lankeamattomat enkelit viettävät sapattia. Enkelit olivat olemassa jo ennen meidän maailmamme luomista. Sapattirytmi on lähtöisin Luojan valtaistuimelta, jolla istuvat Isä ja Poika, sapatin Herra. Sapatti on maailmankaikkeuden perustuslain IV käsky. Sunnuntai on tavallinen arkipäivä.

Erään viikkosapatin mentyä taivaassa, illalla, uuden viikon alkaessa, Jumala alkoi luomaan tyhjästä meidän maailmaamme. Ensimmäisen luomispäivän "alussa loi Jumala taivaat ja maan" (1Moos.1:1). Näin Jumala loi päivä päivältä maailmamme valmiiksi. Luominen kesti kaikkiaan kuusi kirjaimellista vuorokautta eli päivää, seitsemännen Hän lepäsi ja pyhitti sen perustuslakinsa mukaan. (Jehovah'n sapatti on perjantai-illasta lauantai-iltaan)

Kun Jumala alkaa jälleen luoda Poikansa kautta uudet taivaat ja uuden maan pelastettujen kodiksi, Hän alkaa luomistyönsä sapatin mentyä, eli lauantai-iltana, ja saa sen tehtyä kuudessa päivässä valmiiksi. Seitsemäntenä päivänä Hän levähtää ja jälleen pyhittää sen. Seitsemän päivän viikkorytmi on yhtä muuttumaton ja ikuinen kuin Jumalan laki on muuttumaton ja ikuinen. Langennut Katolinen kirkko on muuttanut Jumalan lain (Dan.7:25). Keskiviikko yhä todistaa, mikä on viikon oikea seitsemäs päivä.

Uudeksi luodusta maasta todistaa Jehovah'n uskollinen sanansaattaja Ellen Golden White kirjassa ”Lunastuksen historia”, sivuilla 341-343:

”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet.” Ilm.21:1. Tuli, joka kuluttaa jumalattomat, puhdistaa maan. Kaikki kirouksen jäljet hävitetään. Mikään ikuisesti palava helvetti ei tule pitämään synnin kauheita seurauksia lunastettujen silmien edessä. Ainoastaan yksi muistuttaja tulee säilymään: Lunastajamme tulee ikuisesti kantamaan ristiinnaulitsemisen merkkejä. Hänen haavoitetussa päässään, Hänen käsissään ja jaloissaan ovat ainoat synnin tekemät jäljet.

”Ja sinä Karjatorni, tytär Siionin kukkula! Sinun luoksesi on tuleva, on saapuva entinen hallitus” Miika 4:8. Kristus on voittanut takaisin synnin tähden menetetyn valtakunnan, ja lunastetut saavat omistaa sen yhdessä Hänen kanssaan. ”Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti” Psami 37:29. Pelko pyhien perinnön saattamisesta näyttämään liian aineelliselta, on johtanut monet hengellistyttämään aivan olemattomiin juuri ne totuudet, jotka johtavat meidät panemaan toivomme uuteen maahan meidän kotinamme. Kristus vakuutti opetuslapsilleen menevänsä valmistamaan heille sijaa. Ne, jotka hyväksyvät Jumalan sanan opetukset, eivät ole kokonaan tietämättömiä taivaan asunnoista. Siitä huolimatta apostoli Paavali sanoo: ”Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka Häntä rakastavat” 1Kor.2:9. Ihmiskieli on puutteellinen kuvailemaan vanhurskaiden palkkaa. Sen saavat tuntea ainoastaan ne, jotka sitä katselevat. Rajallinen ihmismieli ei kykene käsittämään Jumalan paratiisin kirkkautta.

Raamattu sanoo pelastettujen perintöä maaksi (Hepr.11:14-16). Siellä suuri Paimen on johdattava laumansa elämän veden lähteille. Elämän puu antaa hedelmänsä joka kuukausi, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi. Siellä on kristallinkirkkaita virtoja, jotka eivät milloinkaan kuivu, ja niiden äärillä tuuheat puut varjostavat Herran lunastetuille valmistettuja polkuja. Laajat tasangot nousevat kauniiksi kukkuloiksi, ja Jumalan vuoret kohottavat jylhät huippunsa korkealle. Noilta rauhallisilta tasangoilta, elävien virtojen varsilta, Jumalan kansa, joka niin kauan on vaeltanut muukalaisena, saa itselleen kodin.

Se on uusi Jerusalem, jolla on Jumalan kirkkaus ja joka on ”kaikkein kalleimman kiven kaltainen, niinkuin kristallinkirkas jaspiskivi” Ilm.21:11. Herra sanoo: ”Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani” Jes.65:19. ”Jumalan maja ihmisten keskellä ja Hän on asuva heidän keskellänsä ja he ovat Hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa, ja Hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt” Ilm.21:3,4. ”Eikä yötä ole enää oleva” Jumalan kaupungissa. Kukaan ei tarvitse eikä kaipaa lepoa. Jumalan tahdon tekeminen ja ylistyksen uhraaminen Hänen nimelleen ei ole siellä väsyttävää. Saamme alati tuntea aamun nuoruutta ja aina olla kaukana sen päättymisestä. ”Eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, Sillä Herra Jumala on valaiseva heitä” Ilm.22:5. Auringonvalon tilalla siellä on valon hohde, joka ei ole tuskallisen häikäisevä, mutta joka suunnattomasti voittaa meidän keskipäivämme kirkkauden. Jumalan ja Karitsan kirkkaus täyttää pyhän kaupungin heikentymättömällä loistollaan. Lunastetut saavat vaeltaa ainaisen päivän auringottomassa kirkkaudessa.

”Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt, sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa” Ilm.21:22. Jumalan kansalle suodaan etuoikeus avoimesti seurustella Isän ja Pojan kanssa. ”Nyt me näemme kuin kuvastimesta, arvoituksen tavoin” 1Kor.13:12. Me näemme Jumalan kuvan ikäänkuin kuvastimen heijastamana luonnon teoissa ja Hänen toimintatavoissaan ihmisiin nähden, ”mutta silloin saamme nähdä Hänet kasvoista kasvoihin” ilman mitään himmentävää verhoa välillämme. Saamme olla Hänen läheisyydessään ja katsella Hänen kasvojensa kirkkautta.

Siellä kuolemattomat saavat pysyväisesti iloisina tutkia luomisvoiman ihmeitä ja lunastavan rakkauden salaisuuksia. Siellä ei ole julmaa, petollista vihollista kiusaamassa unohtamaan Jumalaa. Kaikki kyvyt kehittyvät ja kaikki sielunvoimat lisääntyvät. Tiedon hankkiminen ei väsytä mieltä eikä kuluta voimia. Siellä suurimmatkin yritykset ja ylevimmätkin toiveet voidaan saavuttaa ja korkeimmatkin tavoitteet toteuttaa. Ja yhä nousee uusia korkeuksia tavoiteltaviksi, uusia ihmeitä ihailtaviksi, uusia totuuksia tajuttaviksi ja uusia päämääriä, joihin keskittää hengen, sielun ja ruumiin voimat.

Iäisyysvuosien vieriessä ne tuovat tullessaan yhä kallisarvoisempia ja ihanampia ilmestyksiä Jumalasta ja Kristuksesta. Tietojen karttuessa rakkaus, kunnioitus ja onnikin lisääntyvät. Mitä paremmin ihmiset oppivat tuntemaan Jumalaa, sitä enemmän he tulevat ihailemaan Hänen luonnettaan. Jeesuksen avatessa heille lunastuksen rikkaudet ja hämmästyttävät sankariteot tuosta suuresta taistelusta Saatanaa vastaan, sykkii lunastettujen sydän yhä suurempaa uskollisuutta, ja entistä varmemmin ottein he helähdyttävät kultaisia harppujaan; ja kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta, ja tuhat kertaa tuhat ääntä yhtyy valtavaan ylistyskuoroon.

”Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan: ”Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti” Ilm.5:13.

Syntiä ja syntisiä ei enää ole. Jumalan maailmankaikkeus on kokonaan puhdas, ja tuo suuri taistelu on ainaiseksi päättynyt.”

Aamen!