Raamattu Nyt - Or Never

Maailma kiehuu ja kuohuu - mitä sanoo Raamattu?

Saatana on kautta pelastuksen historian pyrkinyt jäljittelemään evankeliumia johtaen sieluja harhaan. Ennen Ihmisen Pojan tuloa hän ilmestyy Kristuksena ja julistaa muuttaneensa sapatin pyhyyden sunnuntaille, johtaen laumasieluja tuhoon. Mutta Sapatin Herran tuloa hän ei kykene jäljittelemään. Jeesus tulee juuri niin kuin on Sanassa kirjoitettu.

Vainotut ikuiseen vapauteen

Viimeisenkin taistelun hyvän ja pahan, oikean ja väärän, totuuden ja valheen, pimeyden ja valkeuden välillä on Jeesus Kristus voittava (Ilm.17:14). Koko lankeamaton maailmankaikkeus on seurannut 6000 vuoden ajan suurta taistoa, jonka näyttämönä on ollut meidän langennut maailmamme (Ilm.12:12). Kenellekään heistä ei ole jäänyt epäselväksi, mihin kapina Jumalan lakia vastaan johtaa, ja miten täydellisen hyvä maailmankaikkeuden Luoja ja Hallitsija on. Maailmankaikkeuden perustuslaki on Yehovah'n valtaistuimen perusta. Se on Hänen tahtonsa ja luonteensa ilmaus. Koska Jumala on täydellinen ja muuttumaton, Hänen lakinsa on täydellinen ja muuttumaton (Psal.19:8,9). Pienikin kapina Jumalan lakia vastaan saa aikaan ketjureaktion, joka johtaa kadotukseen ja tuhoon (2Tess.2:3-8). Pian koittaa aika, jolloin rakas Jeesus saapuu hakemaan kaikkien aikojen pelastettunsa taivaan kotiin (Joh.14:3). Sinne pääsevät vain ne, joiden sydämissä on Yehovah'n laki (Jer.31:31-33, Hebr.10:16).

Synneistään vapautettujen Herra saapuu vapauttamaan elossa olevat pyhät Saatanan kuviksi muuttuneista vainoojistaan. Tästä riemullisesta pelastuksesta saamastaan näystä todistaa Jehovah'n uskollinen sanansaattaja Ellen Golden White kirjassa ”Lunastuksen historia”, sivuilla 324-326 seuraavaa:

”Jumala näki hyväksi pelastaa kansansa keskiyöllä. Jumalattomien seisoessa heidän ympärillään pilkkaamassa heitä aurinko tuli yhtäkkiä näkyviin paistaen kirkkaasti kuun pysyessä alallaan. Jumalattomat katselivat ilmiötä hämmästyneinä pyhien katsellessa pelastumisensa merkkejä juhlallista iloa tuntien. Merkit ja ihmeet seurasivat nopeasti toisiaan. Kaikki näytti poikkeavan tavallisesta järjestyksestään. Joet lakkasivat virtaamasta. Tummat, synkät pilvet nousivat taivaalle iskien toisiaan vastaan. Oli kuitenkin eräs kirkas kohta, jonka kirkkaus oli muuttumaton ja josta Jumalan ääni paljojen vetten pauhinan tavoin järisytti taivasta ja maata. Tuli valtava maanjäristys. Haudat aukenivat, ja uskossa kolmannen enkelin sanomaan (Ilm.14:9-12) kuolleet sapatinpitäjät (oikea 7. päivän sapatti on perjantai-illasta lauantai-iltaan) nousivat tomuvuoteiltaan kirkastettuina kuulemaan rauhanliittoa, jonka Jumala oli tekevä niiden kanssa, jotka olivat pitäneet Hänen lakinsa.

Taivas avautui ja sulkeutui levottomasti liikehtien. Vuoret horjuivat kuin ruoko tuulessa syösten joka taholle suuria kallionlohkareita. Meri kiehui kuin pata heittäen kiviä maalle. Kun Jumala ilmoitti Jeesuksen tulemisen päivän ja hetken ja julisti iankaikkisen liiton kansalleen, Hän puhui yhden lauseen kerrallaan, minkä jälkeen Hän piti tauon Hänen sanojensa vyöryessä yli koko maanpiirin. Jumalan Israel (adventtiliikkeen jäännös Ilm.14:12) seisoi alallaan ja katseli ylöspäin ja kuunteli sanoja, sitä mukaa kuin ne lähtivät Jehovah'n suusta ja vyöryivät yli maan mitä voimakkaimman ukkosenjyrinän tavoin. Hetki oli juhlallisen vakava. Jokaisen lauseen lopussa pyhät huusivat riemuiten: ”Kunnia! Halleluja!” Jumalan kirkkaus valaisi heidän kasvonsa, niin että ne loistivat niinkuin Mooseksen kasvot, hänen astuessaan alas Siinailta (2.Moos.34:29). Jumalattomat eivät kestäneet katsoa heihin heidän kirkkautensa tähden. Loppumattoman siunauksen kaikuessa niille, jotka olivat antaneet kunnian Jumalalle pitämällä Hänen sapattinsa pyhänä, kuului valtava ja riemukas voitonhuuto pedosta (paavinvallasta) ja sen kuvasta (langenneesta protestanttisuudesta) saadusta voitosta.

Sitten alkoi riemujuhla, jolloin maa oli saava levätä. Näin jumalaapelkääväisten orjien nousevan voittajina ja ravistavan yltään kahleensa heidän jumalattomien omistajiensa joutuessa hämmennnyksen valtaan tietämättä mitä pitäisi tehdä, sillä jumalattomat eivät voineet käsittää Jumalan äänen sanoja.

Pian ilmestyi suuri, valkoinen pilvi, Ja sen päällä istui Ihmisen Poika. Tuon pilven näkyessä ensin kaukaa, se näytti hyvin pieneltä. Enkeli sanoi sen olevan Ihmisen Pojan merkin. Kun se laskeutui lähemmäksi maata, saatoimme katsella Jeesuksen erinomaista kirkkautta, kunniaa ja majesteettiutta Hänen lähtiessä voittoja saamaan. Pyhä enkelisaattue loistavat kruunut päässä seurasi Häntä matkalla.

Mikään ihmiskieli ei pysty kuvaamaan tuon tapahtuman kirkkautta. Majesteettiuden ja voittamattoman kirkkauden elävä pilvi tuli yhä lähemmäksi, ja saatoimme selvästi nähdä Jeesuksen rakastettavan olemuksen. Hänellä ei enää ollut orjantappurakruunua, vaan kirkkauden ja kunnian seppele koristi Hänen pyhää otsaansa. Hänen vaatteissaan ja reidessään oli kirjoitettuna nimi: ”Kuningasten Kuningas ja herrain Herra.” Hänen kasvonsa loistivat niinkuin keskipäivän aurinko, Hänen silmänsä olivat kuin tulen liekki ja Hänen jalkansa niinkuin hienoin vaski. Hänen äänensä sointui niinkuin olisi kuulunut monista soittimista. Maa vapisi Hänen edessään, taivas kääriytyi kokoon niinkuin kirjakääröä kääritään, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyvät sijoiltaan. ”Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin ja sanoivat vuorille ja kallioille: ’Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät Hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta! Sillä Heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?’”Ilm.6:15-17.

Ne, jotka vähän aikaisemmin olisivat hävittäneet Jumalan uskolliset lapset maan päältä, saivat nyt katsella Jumalan kirkkautta heidän yllänsä. Kaiken kauhun keskellä jumalattomat kuulivat pyhien sanovan iloisen soinnukkaasti: ”Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan.” Jes.25:9.

Maa järisi voimakkaasti kun Jumalan Pojan ääni kutsui esiin kuoloon nukkuneet pyhät. He noudattivat kutsua ja tulivat esille loistavaan kuolemattomuuden pukuun pukeutuneina huudahtaen: ”Voitto, voitto kuolemasta ja haudasta! Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?” (Katso 1Kor.15:55). Sen jälkeen elossa olevat pyhät ja ylösnousseet korottivat äänensä pitkään, haltioituneeseen voitonriemuun. Ruumiit, jotka kuoleman ja sairauden merkit mukanaan olivat vaipuneet hautaan, nousivat kuolemattomina, terveinä ja elinvoimaisina. Elossa olevat pyhät muutetaan yhtäkkiä silmänräpäyksessä ja temmataan kuolleista nousseitten kanssa yläilmoihin Herraa vastaan. Miten ihana kohtaus ja jälleennäkeminen! Ystävät, jotka kuolema oli erottanut, kohtaavat toisensa eroamatta enää milloinkaan.

Pilvivaunun joka puolella oli siipiä ja sen alla oli eläviä pyöriä, ja kun vaunut kulkivat ylöspäin, pyörät huusivat: ”Pyhä”, ja pilveä ympäröivä pyhien enkelien saattue huusi: ”Pyhä, pyhä, pyhä, Herra Jumala Kaikkivaltias!” Pilvessä olevat pyhät huusivat”Kunnia! Halleluja!” Niin vaunut nousivat pyhään kaupunkiin. Ennen kaupunkiin saapumista pyhät järjestettiin täydelliseen neliöön Jeesuksen asettuessa neliön keskelle. Hänen päänsä ja olkapäänsä kohosivat pyhien ja enkelien yläpuolelle. Kaikki neliössä olevat saattoivat nähdä Hänen majesteettiutensa ja suloiset kasvonsa.”

Rakas ystävä, sinä mahdut vielä tuohon suureen riemuitsevien pelastettujen neliöön. Siellä on paikka varattu sinullekin. Armonovi taivaan temppelin kaikkeinpyhimpään on vielä raollaan. Tartu uskossa Jeesuksen ojentamaan haavoitettuun käteen. Hän kuoli sinun tähtesi että sinä saisit elää. Aamen.