Raamattu Nyt - Or Never

Maailma kiehuu ja kuohuu - mitä sanoo Raamattu?

Armonoven sulkeuduttua, peittää jäätävän kylmä hengellinen pimeys Jumalan armon hyljänneet kansat. Raivoisat vihan tulet syttyvät, mutta Yehovah on verhoava uskollisen kansansa suojaavalla peitteellä siihen asti kun Kristus saapuu. "Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee, ja Yehovah'n kunnia koittaa sinun ylitsesi. Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa Yehovah, ja sinun ylläsi näkyy Hänen kunniansa." Jes.60:1-2.

Mitä tapahtuu viimeisen varoituksen vaijettua?

”Filadelfian seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Pyhä, Tosi, jolla on Daavidin avain, ja joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa.’” Ilm.3:7, Uusi Tie 1993.

Filadelfian seurakunnan enkelille julistettu sanoma kuvastaa YHVH:n herättämää vuoden 1844 adventtiliikettä. Juuri sen vuoden syksyllä 22.10. Danielin kirjan VIII ja IX lukujen 2300 vuotta käsittävän aikaprofetinan mukaan Herramme Jeesus Kristus avasi taivaan pyhäkön esiripun, ja siirtyi temppelin pyhästä osastosta kaikkein pyhimpään, ja sulki esiripun taakseen jääneeseen pyhään. Alkoi pyhäkön puhdistus, jota suuri sovituspäivä esikuvasi. Tänä pyhäkön puhdistamisen aikana armonovi taivaan temppelin kaikkein pyhimpään osastoon on vielä avoinna. Mutta kohta Jeesuksen tehtävä ainoana välimiehenämme on suoritettu loppuun. Viimeinen armonsanoma, joka huipentuu Kristuksen Hengen vuodatukseen, on tehnyt tehtävänsä ja armonovi taivaan temppelin kaikkein pyhimpäänkin sulkeutuu. Silloin Jeesuksemme riisuu ylipapilliset vaatteensa ja pukeutuu kuninkaallisiin vaatteisiinsa. Silloin Hän käyttää kaksiteräistä miekkaansa (Ilm.1:16, 19:11-14, Hebr.4:12) niitä vastaan, jotka ovat armonkutsun hylänneet ja tulleet Saatanan kaltaisiksi. Seitsemän viimeistä vitsausta vuodatetaan jumalattomien päälle, mutta Kristus on Yehovah'n käskyt pitävän kansansa suojana (Dan.12:1, Ilm14:12).

Edessämme olevasta suuren ahdistuksen ajasta todistaa Jehovah'n uskollinen sanansaattaja Ellen G. White kirjassa ”Lunastuksen historia”, sivuilla 318-320:

”Huomioni kiinnitettiin kolmannen enkelin sanoman päättymisen aikaan. Jumalan voima oli ollut Jumalan kansan yllä. Se oli suorittanut työnsä loppuun ja oli valmistautunut kestämään edessä olevan koetushetken. Se oli saanut ehtoosateen eli virvoituksen Herran kasvoilta, niin että sen todistus oli herännyt uuteen eloon. Viimeinen suuri varoitus oli kaikunut kaikkialla, ja se oli kiihdyttänyt ja raivostuttanut ne maailman asukkaat, jotka eivät tahtoneet vastaanottaa sanomaa.

Näin enkelien kiiruhtavan edestakaisin taivaassa. Eräs enkeli, jolla oli kirjoitusneuvot kupeellaan, palasi maan päältä ja ilmoitti Jeesukselle suorittaneensa työnsä loppuun ja laskeneensa pyhien luvun ja sinetöineensä heidät. Sitten näin Jeesuksen, joka oli ollut suorittamassa palvelusta kymmenen käskyä sisältävän arkin edessä, heittävän kädestään suitsutusastian. Hän kohotti kätensä sanoen voimakkaalla äänellä: ”Se on täytetty.” Koko enkelijoukko otti kruunut päästänsä, kun Jeesus julisti juhlallisen vakavasti: ”Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.” Ilm.22:11.

Jokaisen kohtalo oli ratkaistu elämäksi tai kuolemaksi. Jeesuksen palvellessa pyhäkössä oli oikeutta käyty ensin kuolleista vanhurskaista, sitten elossa olevista vanhurskaista. Kristus oli vastaanottanut valtakuntansa sovitettuaan kansansa ja pyyhittyään pois heidän syntinsä. Valtakunnan alamaisten luku oli täysi. Karitsan häät oli pidetty, ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annettiin Jeesukselle ja niille, jotka autuuden perivät. Jeesus oli nyt hallitseva kuningasten kuninkaana ja herrain Herrana.

Jeesuksen poistuessa kaikkein pyhimmästä kuulin Hänen vaatteittensa tiukujen soivan, ja kun Hän lähti pois sieltä peitti pimeä pilvi maan aukkaat. Sen jälkeen ei enää ollut välittäjää syntisen ihmisen ja pahoitetun Jumalan välillä. Niin kauan kuin Jeesus vielä oli Jumalan ja syntisen ihmisen välimiehenä, jokin pidätti kansaa. Mutta kun Hän poistui ihmisen ja Isän väliltä, pidäkekin poistui, niin että Saatana sai katumattomat täydellisesti valtaansa.

Oli mahdotonta vuodattaa vitsauksia, niin kauan kuin Jeesus vielä toimitti palvelusta pyhäkössä. Mutta kun hän siellä päättää työnsä ja suorittaa välttäjätyönsä loppuun, ei mikään enää pidätä Jumalan vihaa. Silloin se puhkeaa raivokkaasti suojatonta, syyllistä syntistä vastaan, joka on ylenkatsonut pelastuksen ja vihannut nuhteita. Tuona hirmuisena aikana, Jeesuksen välitystyön päätyttyä, pyhät saivat elää pyhän Jumalan kasvojen edessä ilman välittäjää. Jokaisen asia oli ratkaistu, ja jokainen jalokivi oli laskettu. Jeesus viipyi hetkisen taivaan pyhäkön uloimmassa osastossa, ja silloin pantiin ne synnit, jotka oli tunnustettu Hänen tehdessä palvelusta kaikkeinpyhimmässä, Saatanan, synnin alkajan, päälle, jonka täytyy kärsiä niistä rangaistus (katso 3.Moos.16:10,21,22).

Sen jälkeen näin Jeesuksen riisuvan yltään papillisen pukunsa ja pukeutuvan kuninkaallisiin vaatteisiin. Hänellä oli päässään monta kruunua, kruunu toisensa sisässä. Enkelijoukon ympäröimänä Hän poistui taivaasta. Vitsaukset lankesivat maan asukasten päälle (katso Ilm.16.luku). Toiset arvostelivat Jumalaa ankarasti ja kirosivat häntä. Toiset kiiruhtivat Jumalan lasten luo pyytämään neuvoa, miten he voisivat välttää Jumalan tuomiot. Mutta pyhillä ei ollut mitään heille antaa. Viimeinenkin kyynel syntisten puolesta oli jo vuodatettu, viimeinen tuskallinen rukous uhrattu, viimeinen taakka kannettu ja viimeinen varoitus annettu. Ei ollut enää armon suloääntä kutsumassa heitä. Kun pyhät ja koko taivas olivat kiinnostuneet heidän pelasumiseensa, eivät he itse välittäneet siitä lainkaan. Elämä ja kuolema oli asetettu heidän eteensä. Monet toivoivat elämää, mutta eivät ollenkaan ponnistelleet sen saavuttamiseksi. He eivät valinneet elämää eikä nyt enää ollut sovittavaa verta puhdistamaan rikollista, ei enää armahtavaa Vapahtajaa rukoilemassa heidän puolestaan ja huutamassa: ”Säästä, säästä syntistä vielä vähän aikaa.” Koko taivas oli yhtynyt Jeesuksen ääneen kuullessaan nuo vakavat sanat: ”Seon tehty, se on täytetty.” Pelastussuunnitelma oli toteutettu mutta vain harvat olivat katsoneet parhaimmaksi hyväksyä sen. Kun armon suloääni vaimeni, valtasi pelko ja kauhu jumalattomat. Pelottavan selvästi he kuulivat sanat: ”Liian myöhään! Liian myöhään!”

Ne, jotka eivät olleet antaneet arvoa Jumalan sanalle, juoksivat edestakaisin, kulkivat mereltä merelle ja pohjoisesta itään etsimässä Herran sanaa. Enkeli sanoi: ”He eivät tule löytämään sitä. Maassa on nälkä; ei leivän nälkää eikä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälkä. Miten paljon he antaisivatkaan yhdestäkin Jumalan suosiota ilmaisevasta sanasta! Vaan sitä ei anneta. Heidän täytyy nähdä nälkää ja janoa. Päivästä toiseen he olivat ylenkatsoneet Jumalan pelastuksen pitäen maallista rikkautta ja nautintoa taivaallisia aarteita ja nautintoja parempana. He olivat kieltäneet Jeesuksen ja ylenkatsoneet hänen pyhänsä. Saastaisen on jäätävä saastaiseksi ikiajoiksi.”

Monet jumalattomat olivat aivan raivoissaan joutuessaan kärsimään vitsauksista. Se oli pelottavan tuskallista katseltavaa. Vanhemmat soimasivat katkerina lapsiaan, lapset vanhempiaan, veljet sisariaan ja sisaret veljiään. Äänekkäitä valituksen huutoja kuului joka taholta: ”Sinä se estit minua vastaanottamasta totuutta, joka olisi pelastanut minut tästä kauhun hetkestä.” Katkerassa vihassa kansa nousi saarnaajiaan vastaan syyttäen heitä sanoen: ”Te ette ole varoittaneet meitä. Te sanoitte, että koko maailma tulee kääntymään, ja huusitte: Rauha, rauha, karkoittaaksenne kaiken pelon. Te ette ole kertoneet meille tästä hetkestä, ja niitä, jotka varoittivat meitä siitä, te sanoitte kiihkoilijoiksi ja pahoiksi ihmisiksi, jotka tahtoivat tuhota meidät.” Mutta minä näin, etteivät papit päässeet Jumalan vihaa pakoon. He joutuivat kärsimään kymmenen kertaa enemmän kuin kansa.”

Näin vakavin sanoin kertoo sisar Ellen ajasta, jolloin armonovet sulkeutuvat jumalattomalta maailmalta. Hänen sanansa ovat vakaat ja todet. Niinpä Kristus nyt kutsuu sinua pelastukseen palvelijansa Paavalin kautta:

”Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: ”Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut”. Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.” 2.Kor.6:1,2. Aamen!