Raamattu Nyt - Or Never

Maailma kiehuu ja kuohuu - mitä sanoo Raamattu?

Laittomuuden ihmiselle annetaan valta vähäksi aikaa, "mutta hänen loppunsa tulee, eikä häntä kukaan auta" Dan.11:45. Fotoart Reino K. Kuikka

Laittomuuden ihminen nousemassa valtaan

 Maailman ihminen katsoo maailman menoa eri taustasta kuin uudesti syntynyt Jumalan lapsi. ”Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.” Jaak.4:4. Jesuiittapaavi on maailman rakastama, koska ”koko maailma on pahan vallassa.” 1Joh.5:19. Kun paavi asetetaan koko maailman hengelliseksi johtajaksi ja häntä kumartavat jälleen kaikki kuninkaat, silloin syttyvät vainontulet aivan niin kuin pimeänä keskiaikana. Kun Jeesusta ei enää voida uudelleen ristiinnaulita, silloin tämän maailman ruhtinaan viha kohdistuu Kristuksen seuraajiin, niihin, ”jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.” Ilm.14:12. Jäännöksen usko on voittava maailman vihan ja vainon, ”sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.” 1Joh.5:4.

Laittomuuden valtaan noususta kirjassa Hengellisiä kokemuksia s. 238–242, Yehovah'n sanansaattaja Ellen White todistaa seuraavaa: ”Saatanan tarkoituksena on aina ollut kääntää kansan mielet Jeesuksesta ihmisiin ja hävittää yksilöllisen vastuunalaisuuden. Saatana epäonnistui kiusatessaan Jumalan Poikaa, mutta lähestyessään langenneita ihmisiä hän onnistui paremmin. Kristinusko turmeltui. Paavit ja papit pyrkivät korkeaan asemaan ja opettivat kansaa etsimään syntien anteeksisaamista heiltä eikä suoraan Kristukselta. Kansa eksytettiin täydellisesti. Heille opetettiin, että paavi ja papit olivat Kristuksen edustajia, vaikka nämä itse asiassa olivatkin Saatanan edustajia. Ja ne, jotka heitä kumarsivat, palvelivatkin Saatanaa. Kansa pyysi Raamattua, mutta papit pitivät vaarallisena, että he sitä itsenäisesti lukisivat, sillä he saattaisivat valistua ja paljastaa johtajiensa synnit. Kansan opetettiin ottamaan näiden päättäjien jokaisen sanan, ikään kuin Jumalan suusta. He pitivät ihmismieliä vallassaan, mikä valta kuuluu yksinomaan Jumalalle. Jos joku uskalsi noudattaa omaa vakaumustaan, syttyi häntä vastaan sama viha, jolla Saatana ja juutalaiset olivat Jeesusta vihanneet, ja vallassaolijat janosivat Hänen vertansa.

Minulle näytettiin aika, jolloin Saatana erikoisesti riemuitsi. Kristityitä tapettiin joukoittain mitä julmimmalla tavalla, koska he tahtoivat säilyttää uskonsa puhtaana. Raamattua vihattiin, ja sitä koetettiin hävittää maan päältä. Kansaa kiellettiin kuoleman uhalla lukemasta sitä, ja kaikki Raamatut, mitkä voitiin löytää, poltettiin. Mutta minä näin, että Jumala piti erikoista huolta sanastaan. Hän suojeli sitä. Toisin ajoin oli vain ani harvoja Raamattuja, mutta Herra ei sallinut sanansa hukkua. Viimeisinä päivinä niitä karttuisi niin paljon, että jokainen perhe saattaisi omistaa Jumalan sanan. Minä näin, että silloin kun oli vain harvoja Raamattuja, ne olivat kallisarvoisia ja suureksi lohdutukseksi Jeesuksen vainotuille seuraajille. Jumalan sanaa täytyi lukea mitä salaisimmalla tavalla, ja ne, joilla oli tämä suuri etuus, tunsivat seurustelleensa Jumalan, ja Hänen Poikansa Jeesuksen ja opetuslapsien kanssa. Mutta tämä siunattu etuus maksoi monelle heidän elämänsä. Jos heidät tavattiin lukemassa Raamattua, joutuivat he pyövelin mestauspölkylle, polttoroviolle tai vankityrmään nälkään kuolemaan.

Saatana ei voinut estää pelastussuunnitelman toteutumista. Jeesus ristiinnaulittiin ja nousi ylös kolmantena päivänä. Mutta Saatana sanoi enkeleilleen, että hän saattoi käyttää ristiinnaulitsemista ja ylösnousemista omaksi edukseen. Hän kyllä mielellään salli niiden, jotka tunnustivat uskoaan Jeesukseen, uskovan myös, että juutalaisten uhreja ja uhripalvelusta koskevat lait lakkasivat Kristuksen kuollessa, jos hän vain voi johtaa heidät pitemmälle, saaden heidät uskomaan, että myös kymmenien käskyjen laki lakkasi ristillä.

Minä näin, että monet mielellään antautuivat tähän Saatanan juoneen. Koko taivas loukkaantui nähdessään Jumalan pyhän lain poljetuksi jalkojen alle. Jeesus ja koko taivaallinen joukko tunsi Jumalan lain luonteen. He tiesivät, ettei Hän muuttaisi ja poistaisi sitä. Ihmisen toivoton tila syntiinlankeemuksen jälkeen aiheutti mitä suurinta surua taivaassa, saattaen Jeesuksen antautumaan kuolemaan Jumalan pyhän lain rikkojien edestä. Jos laki olisi voitu poistaa, olisi ihminen voinut pelastua ilman Jeesuksen kuolemaa. Hänen kuolemansa ei niin muodoin kumonnut Hänen Isänsä lakia, vaan päinvastoin teki sen suureksi ja kunnioitettavaksi, velvoittaen jokaista noudattamaan sen kaikkia pyhiä määräyksiä.

Jos seurakunta olisi pysynyt puhtaana ja lujana, ei Saatana olisi voinut sitä vietellä eikä johtaa tallaamaan Jumalan lakia. Tämän röyhkeän suunnitelman kautta Saatana hyökkää suorastaan Jumalan hallituksen perusaatteita vastaan taivaassa ja maan päällä. Kapinoimisensa tähden hänet karkotettiin taivaasta. Pelastuakseen kapinansa jälkeen hän toivoi Jumalan muuttavan lakiaan, mutta hänelle sanottiin koko taivaallisen joukon edessä, että Jumalan laki on muuttumaton. Saatana tietää, että jos hän vain saa toiset rikkomaan Jumalan lakia, on hän ne voittanut puolelleen, sillä jokaisen, joka tämän lain rikkoo, täytyy kuolla.

Saatana päätti mennä vieläkin pitemmälle. Hän sanoi enkeleilleen, että muutamat olisivat niin innokkaita Jumalan lain puolesta, ettei heitä saataisi tarttumaan tähän ansaan. Kymmenet käskyt olivat niin selvät, että moni uskoisi ja pitäisi niitä yhä edelleen sitovina, ja sentähden hänen tulee koettaa väärentää vain yhtä niistä. Sitten hän antoi edustajiensa toimeksi koettaa muuttaa neljännen käskyn eli sapattikäskyn, siis kymmenistä käskyistä sen ainoan käskyn, mikä tuo näkyville totisen Jumalan, taivaan ja maan Luojan. Saatana esitti heille Jeesuksen ihanan ylösnousemisen ja kertoi heille, että ylösnousemisensa kautta viikon ensimmäisenä päivänä hän muutti sapatin seitsemänneltä päivältä viikon ensimmäiselle päivälle.

Täten saatana käytti ylösnousemusta omien aikeittensa edistämiseksi. Hän sekä hänen enkelinsä iloitsivat, kun ne, jotka tunnustautuivat Kristuksen ystäviksi, omaksuivat niin kernaasti heidän valmistamansa erehdykset. Mitä toinen katseli uskonnollisella kammolla, sen toinen hyväksyi. Täten omaksuttiin ja innolla puollettiin kaikenlaisia erehdyksiä. Väärät opit ja perinnäissäännöt, joita on opetettu Jumalan käskyinä, kätkivät (piilottivat) Jumalan tahdon, minkä Hän on niin selvästi ilmoittanut sanassaan. Vaikka tämän petoksen harjoittamista sallitaan Jeesuksen toiseen tulemiseen asti, niin ei koko tänä vääryyksien ja erehdyksien aikana Jumala ole ollut ilman todistajia. Vieläpä seurakunnan hengellisen pimeyden ja vainonkin ajalla on aina ollut niitä, jotka ovat pysyneet uskollisina ja totisina pitäen kaikki Jumalan käskyt.

Minä näin, että enkelit olivat täynnä ihmettelyä katsellessaan kunnian Kuninkaan kärsimyksiä ja kuolemaa. Mutta he eivät ollenkaan ihmetelleet sitä, että elämän ja kunnian Herra, joka täytti taivaan ilolla ja loistolla, katkaisisi kuoleman siteet ja astuisi voitonsankarina vankihuoneestaan. Jos siis jompaa kumpaa näistä tapahtumista tulisi muistaa lepopäivän vieton kautta, niin se tapahtuma olisi ristiinnaulitseminen. Mutta minä näin, ettei kumpaakaan näistä tapahtumista oltu määrätty muuttamaan tai kumoamaan Jumalan lakia; päinvastoin ne mitä voimakkaimmin todistavat sen muuttumattomuuden puolesta.

Näillä molemmilla tapahtumilla on omat muistomerkkinsä. Nauttiessamme Herran ehtoollista, murrettua leipää ja viinipuun hedelmää, me julistamme Herran kuolemaa, kunnes Hän tulee. Täten meitä elävästi muistutetaan Hänen kärsimyksistään ja kuolemastaan. Kristuksen ylösnousemisen muistoa vietämme, silloin kun meidät haudataan Hänen kanssaan kasteen kautta ja herätetään vesihaudasta, niin kuin Hänetkin herätettiin kuolleista, elääksemme uudessa elämässä.

Minulle näytettiin, että Jumalan laki pysyy iäti vahvana ja vallitsee uudessa maassakin aina ja iankaikkisuuteen asti. Luomisessa, silloin kun maan perustukset laskettiin, katselivat Jumalan pojat (enkelit) ihmetellen Luojansa töitä, ja kaikki taivaan joukot riemuiten iloitsivat. Juuri silloin sapatinkin perustus laskettiin. Kuuden luomispäivän päätyttyä Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa, jotka Hän tehnyt oli. Ja Hän siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, sillä Hän lepäsi sinä päivänä kaikista teoistansa (perjantai-illasta lauantai-iltaan). Sapatti asetettiin Eedenissä ennen lankeemusta, ja sitä noudattivat Aadam ja Eeva ja koko taivaallinen joukko. Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä, siunasi ja pyhitti sen. Minä näin, ettei sapattia tultaisi milloinkaan poistamaan, vaan että lunastetut pyhät ja kaikki taivaan enkelit pyhittävät sen suuren Luojansa kunniaksi kautta kaiken iäisyyden.”

Enkelit ovat luodut ennen maailmamme luomista, sillä he iloitsivat silloin kun meidän maailmamme luotiin. Sapatti on luomisen muisto. Sapatti on myös enkelien maailman luomisen muisto. Sapatin perustana on kuuden päivän luomistyö ja seitsenpäiväinen viikkorytmi. Sapatti on Yehovah'n päivä, Hän omistaa sen ja antaa sen pyhäpäiväksi kuvakseen luoduille olennoille, niin enkeleille, ihmisille kuin lukemattomien maailmojen Kristuksen kaltaisiksi luomilleen olennoille. Seitsemännen päivän sapattirytmi sykkii Yehovah'n valtaistuimelta kaikkialle luomaansa universumiin! Halleluja!