Raamattu Nyt - Or Never

Maailma kiehuu ja kuohuu - mitä sanoo Raamattu?

"Minun kansani asuu rauhan majoissa, turvallisissa asunnoissa, huolettomissa lepopaikoissa."

Elämä ikuisuudessa

Tämän maailman rikkaudet ja kunnia ovat turhuuden turhuutta ja tuulen tavoittelua. Uusi ikuinen elämä rakkaan Isän ja Kristuksen yhteydessä on totuus, jolla on käsittämättömän suuri arvo. Kuitenkin vain niin harva meistä kiinnittää huomiotaan jokaiselle tarjottuun suunnattoman ihanaan lahjaan. Ensimmäiset 33 vuotta elämästäni oli turhuuden turhuutta, enkä sitä tajunnut. Mutta rakas Jeesus Kristus johdatti minut Pyhän Henkensä ja enkelinsä välityksellä ratkaisun paikalle ja silloin koin uudestisyntymän valtavan kokemuksen. Sain syntini anteeksi! Pääsin taivaan valtakunnan kansalaiseksi. Vaellukseni on ollut heikkoa, mutta en ole irrottanut kättäni Mestarini kädestä.

Liittoon Ihmisen ja Kristuksen välillä kuuluu evankeliumin henkilökohtainen omaksuminen sekä Jumalan laki, jonka Kristus painaa mieleemme ja kirjoittaa sydämiimme. Kaikkien lankeamattomien maailmojen Kristuksen kaltaisiksi luotujen pyhien olentojen mielessä ja sydämessä on Jehovan laki, joka on vapauden laki. Taivasten valtakunnassa on vain synnittömiä, iloisia ja onnellisia rakkauden täyttämiä vapaita olentoja. Kaipaan päästä heidän joukkoonsa ja uskon kautta olen sinne kerran pääsevä, jos pysyn uskollisena loppuun asti.

Jeesus on näyttänyt uskolliselle sanansaattajalleen Ellen Whitelle uuden maailman ihanuuksia. Haluan jatkaa hänen todistustensa levitystä, sillä ne ovat tarkoitetut kaikille niille, joiden sydämessä on kaipaus jostain paljon paremmasta, mitä tämä maailma voi antaa.

Todistuksia sisar Ellenin kirjasarjasta Alfa ja Omega 8, s. 175–177:

”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet” (Ilm.21:1). Se tuli, joka kuluttaa jumalattomat, puhdistaa maan. Kaikki kirouksen jäljet katoavat. Ei tule olemaan mitään ikuisesti palavaa helvettiä muistuttamassa lunastetuille synnin kauheista seurauksista.

Jää vain yksi muistuttaja: meidän Lunastajamme tulee aina kantamaan ristiinnaulitsemisensa merkkejä. Hänen haavoitetussa päässään, hänen kyljessään sekä hänen käsissään ja jaloissaan ovat ne ainoat merkit, jotka muistuttavat synnin julmasta työstä. Katsellessaan Kristusta hänen kirkkaudessaan profeetta sanoo: ”Hänestä (englanninkielisen käännöksen mukaan: Hänen kyljestään) käyvät säteet joka taholle; se on hänen voimansa verho” (englanninkielisen käännöksen mukaan: kätkö) (Hab.3:4). Lävistetyssä kyljessä, mistä vuoti punainen virta, joka sovitti ihmiset Jumalan kanssa, on Vapahtajan kunnia ja ”hänen voimansa kätkö”. Hän, joka on ”voimallinen auttamaan” lunastustyön uhrin kautta, oli myös voimallinen harjoittamaan oikeutta Jumalan armon hylkääjiä kohtaan. Hänen alennuksensa merkit ovat hänen korkein kunniansa. Golgatalla saadut haavat tulevat kautta ikuisten aikojen julistamaan hänen kiitostaan ja hänen voimaansa.

”Ja sinä Karjatorni, tytär Siionin kukkula! Sinun luoksesi on tuleva, on saapuva entinen hallitus (Miika 4:8). On tullut se aika, jota pyhät ovat kaivaten odottaneet aina siitä lähtien, kun leimuava miekka esti ensimmäisen ihmisparin pääsemästä Eedeniin – lunastetun omaisuuden takaisin saamisen aika (Ef.1:14). Maa, joka alkuaan annettiin ihmiselle hänen valtakunnakseen mutta jonka hän kavalsi saatanan käsiin ja jota tuo mahtava vihollinen niin kauan on hallinnut, on voitettu takaisin suuren pelastussuunnitelman avulla. Kaikki, mitä menetettiin synnin kautta, on hankittu takaisin. ”Näin sanoo Herra, - - joka on valmistanut maan ja tehnyt sen; hän on sen vahvistanut, ei hän sitä autioksi luonut, asuttavaksi hän sen valmisti” (Jes.45:18). Jumalan alkuperäinen tarkoitus luomisessa täyttyy, kun siitä tulee pelastettujen ikuinen asuinpaikka. ”Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti” (Ps.37:29).

Pelko siitä, että tuleva perintö näyttää liian aineelliselta, oli saattanut monet hengellistyttämään juuri ne totuudet, jotka johtavat meitä ajattelemaan sitä kotinamme. Kristus vakuutti opetuslapsilleen, että hän meni valmistamaan heille sijaa Isänsä kodissa. Ne, jotka vastaanottavat Jumalan sanan opetukset, eivät ole aivan tietämättömiä taivaallisesta kodista. Ja kuitenkin Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat, sellaista, ”mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut” (1Kor.2:9). Ihmiskieli ei kykene kuvailemaan vanhurskaiden palkkaa. Sen tulevat tuntemaan vain ne, jotka näkevät sen. Rajoitettu mieli ei voi käsittää Jumalan paratiisin ihanuutta.

Raamatussa kutsutaan pelastettujen perintöä maaksi (Hebr.11:14–16). Siellä taivaallinen Paimen johtaa laumaansa elävien vesien lähteille. Elämän puu antaa hedelmänsä joka kuukausi, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi. Siellä on ikuisesti juoksevia virtoja, kirkkaita kuin kristalli, ja niiden varsilla huojuvat puut heittävät varjonsa poluille, jotka on tehty Herran lunastetuille. Siellä vaihtelevat laajat tasangot ja kauniit kunnaat, ja Jumalan vuoret kohottavat korkeat huippunsa taivasta kohti. Näillä rauhallisilla tasangoilla, elävien virtojen varsilla, Jumalan lapset, jotka niin kauan ovat kulkeneet matkalaisina, löytävät kodin.

”Minun kansani asuu rauhan majoissa, turvallisissa asunnoissa, huolettomissa lepopaikoissa.” ”Ei kuulu enää väkivaltaa sinun maassasi, ei tuhoa, ei turmiota sinun rajojesi sisällä, ja sinä kutsut pelastuksen muuriksesi ja kiitoksen portiksesi.” ”He rakentavat taloja ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmät; he eivät rakenna muitten asua, eivät istuta muitten syödä - -. Minun valittuni kuluttavat itse kättensä työn” (Jes.32:18; 60:18; 65:21,22). Siellä ”erämaa ja hietikko iloitsee, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja.” ”Orjantappurain sijaan on kasvava kypressejä, nokkosten sijaan on kasvava myrttipuita.” ”Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; - - ja pieni poikanen niitä paimentaa.” ”Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa”, sanoo Herra (Jes.35:1; 55:13; 11:6,9).

Taivaan ilmapiirissä ei voi olla kärsimystä. Siellä ei enää ole kyyneleitä, ei hautajaissaattoja eikä surumerkkejä. ”Eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” ”Eikä yksikään asukas sano: ’Minä olen vaivan alainen.’ Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi” (Ilm.21:4; Jes.33:24). Halleluja!