Raamattu Nyt - Or Never

Maailma kiehuu ja kuohuu - mitä sanoo Raamattu?

Naispappeus on vastoin selvää Kristuksen käskyä, siksi Raamatussa ei ole yhtään esimerkkiä, että naiset olisivat toimineet seurakunnan kaitsijoina. Naisprofeettoja on tietenkin ollut, mutta se on toinen virka, johon kukaan ei voi pyrkiä, sillä Kristus valitsee profeettansa. Foto: Reino Kuikka 2019

Mitä mieltä Raamattu on naispappeudesta?

Siitä on kulunut jo 40 vuotta, kun kuulakärkikynällä kirjoitin tästä aiheesta raamatuntutkielman blankoon kirjaani, ja toivoin, että joku Adventtiseurakunnan johtajista lukisi sen. Olin reilu vuosi sitä ennen liittynyt Suomen Adventtikirkkoon. Itse asiassa, ryhdyin tutkimaan aihetta jo puoli vuotta ennen adventtiseurakuntaan liittymistä, koska kansankirkossa, johon aiemmin kuuluin, oli naispappeusprosessi meneillään, joka päättyikin naispappeuden hyväksyntään vuonna 1986. Vuonna 1988 alettiin naispappeja asettaa virkoihinsa Ev.lut. kirkossa. Entä Adventtikirkossa?

Tuoreena Seitsemännen päivän adventistina aloin lauantaisin käymään sapattijumalanpalveluksissa (alkukesästä 1978 lähtien). Kulkiessani kirkon keskikäytävää etsien istumapaikkaa, harmaahiuksinen asiallisiin sapattivaatteisiin pukeutunut nainen puhui seurakunnalle johtaen jumalanpalvelusta. Sama Kristuksen Henki, joka oli minut uudeksi synnyttänyt, ilmaisi minulle, että tämä ei ole Raamatun mukaista, vaan se käytäntö johtaa naispappeuteen, suureen kapinaan Jumalan vallanalaisuutta vastaan. Se on samaa kapinaa, joka alkoi taivaassa. Valitettavasti luopumus teki työtään seurakunnassa: naisia siunattiin ja siunataan vanhimmiksi sekä paikallisseurakuntien pastoreiksi ja huoltajiksi, on siunattu jo vuosikymmeniä. Minua pidettiin häirikkönä ja lopulta kehotettiin eroamaan seurakunnasta, jonka vaimoni kanssa teimmekin vasta vuonna 1995.

Löysin tuon tutkielmani päivättynä: Espoossa 28.7.1979. Se on ”kuranttia tavaraa” tänäkin päivänä 12.7.2019.

SEURAKUNNAN KAITSIJA

Jeesus Kristus on Raamatun seurakunnan pää (Efes.5:23). Hän valitsi Paavalin palvelijakseen: ”Mutta Herra sanoi hänelle: ’Mene; sillä hän (Saulus/Paavali) on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen” (Apt.9:15). Ovatko Paavalin kirjoitukset seurakunnalle Kristuksesta, vai puhuuko hän omiaan? ”Jos joku luulee olevansa profeetta tai hengellinen, niin tietäköön, että mitä minä kirjoitan teille, se on Herran käsky (1.Kor.14:37). On muutama asia, joista hän ei ole saanut Jeesukselta suoranaista käskyä, ne hän mainitsee erikseen, kuten 1.Kor.7:25, ja sekin hänen mielipiteensä on luotettava (Gal.2:20), mutta sen käskyn, millainen tulee seurakunnan kaitsijan olla, sen hän on saanut tietenkin suoraan seurakunnan päältä, Jeesukselta Kristukselta:

”Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen. (2) Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan, (3) ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne, (4) vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina; sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta? (6) Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi. (7) Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan” (1.Tim.3:1-7). Samoin ”seurakuntapalvelijan tulee olla yhden vaimon mies, lapsensa ja kotinsa hyvin hallitseva” (jae 12). Raamatun seurakunnassa mies on perheen pää, samoin seurakuntaperheen pää on siihen toimeen kelvollinen mies, riippumatta siitä mitä mieltä ympärillä oleva maailma kulloinkin sattuu asiasta olemaan.

1.Kor.14:33-36: ”Niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa, (34) olkoot naiset (gynaikos/woman) vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niin kuin lakikin sanoo (1.Moos.2:18, 3:16). (35) Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa. (36) Vai teistäkö Jumalan sana on lähtenyt? Vai ainoastaan teidänkö tykö se on tullut?” Kun Jeesus Kristus on seurakunnan pää, niin kuuliainen seurakunta noudattaa Jeesuksen käskyä, millainen tulee seurakunnan kaitsija olla ja miten tulee käyttäytyä seurakunnan tilaisuuksissa. Mutta jos seurakunta päättääkin toimia vastoin päänsä selvää käskyä, on se hylännyt Kristuksen, joka on Jumalan Sana (Joh.1:14), ja ottanut johtajakseen Saatanan.

JEESUKSEN ANTAMAT PERUSTELUT, MIKSI NAINEN EI SAA TOIMIA SEURAKUNNAN KAITSIJANA

A) Jumalan säätämä järjestys taivaan valtakunnassa: ”Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja. (2) Minä kiitän teitä, että minua kaikessa muistatte ja noudatatte minun opetuksiani, niin kuin minä ne teille olen antanut. (3) Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on naisen (gynaikos/woman) pää ja että Jumala on Kristuksen pää” (1.Kor.11:3).

B) Miehen ja naisen luominen: ”Miehen ei tule peittää päätänsä (rukoillessaan tai profetoidessaan), koska hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta nainen on miehen kunnia. Sillä mies ei ole alkuisin naisesta, vaan nainen miehestä, eikä miestä luotu naista varten, vaan nainen miestä varten. Sentähden naisen (gynē) tulee (rukoillessaan tai profetoidessaan) pitää päässään vallanalaisuuden merkki enkelien tähden” (1.Kor.11:7-10). ”Vallanalaisuuden merkki” kreikaksi exousian, tarkoittaa voimaa, toimivaltaa. ”For this cause ought the woman to have power on her head because of the angels” (KJV 1.Kor.11:10). Nainen saa voiman ja toimivallan evankeliointityöhön Kristukselta alistumalla Jumalan säätämään järjestykseen Kristuksen seurakunnassa. Mies kuvaa Kristusta ja nainen seurakuntaa, seurakunnalle on uskottu evankeliointityö, mutta nainen ei saa kaita Kristuksen seurakuntaa. Se on miehen tehtävä.

C) Syntiin lankeaminen: ”Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että nainen (gynaiki) opettaa, enkä että hän vallitsee miestä (andros), vaan eläköön hän hiljaisuudessa. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen”(1.Tim.2:11-14).

D) Miehen ja naisen välinen avioliitto kuvaa Jeesuksen ja Hänen seurakuntansa välistä liittoa: ”Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niin kuin Herralle; sillä mies on vaimon pää, niin kuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja. Mutta niin kuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset. Miehet, rakastakaa vaimojanne (gynaikas), niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä” (Efes.5:22–25).

Summa summarum eli loppujen lopuksi, mikäli seurakunnassasi ei vallitse tämä miehen ja naisen luomiseen ja naisen rikkomukseen perustuva järjestys: Jumala – Kristus – mies – nainen, ei seurakuntasi ole se Kristuksen seurakunta, josta Raamattu puhuu: ”Ja näkyi suuri merkki taivaassa: vaimo, vaatetettu auringolla, ja kuu hänen jalkojensa alla, ja hänen päässään seppeleenä kaksitoista tähteä” (Ilm.12:1). Naisen kaitsema seurakuntasi on haureudessaan vaihtanut miehensä Kristuksen langenneeseen Luciferiin: ”Sadekuurot tyrehtyivät, kevätsade jäi tulematta, mutta sinulla oli porttonaisen otsa, et tahtonut hävetä” (Jer.3:3). Jos haluat pysyä Jumalan lapsena, on sinun erottava haureellisesta seurakunnastasi, ettet tulisi sen synneistä osalliseksi: ”Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: ’Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi’” (1.Kor.6:16). Jeesus Kristus sinua siunatkoon. Aamen.

Naispappeudesta Adventtikirkossa