Raamattu Nyt - Or Never

Maailma kiehuu ja kuohuu - mitä sanoo Raamattu?

Miehen ja naisen välinen avioliitto kuvaa Kristusta ja seurakuntaa (Efes.5:25-27) . Luopuminen Sanasta on hengellistä huoruutta. Fotoart: Reino Kuikka 2019

Toisen enkelin sanoma, Ilm.14:8

Tänä vuonna (2019) tulee kuluneeksi 175 vuotta siitä syksystä, jolloin Ylimmäinen Pappimme Jeesus Kristus siirtyi taivaan temppelin pyhästä sen kaikkein pyhimpään suorittamaan viimeistä palvelustaan ihmisten pelastamiseksi Jumalansa edessä: ”Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja Hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja Hänet saatettiin tämän eteen”, Dan.7:13. ”Ja Jumalan temppeli taivaassa aukeni, ja Hänen liittonsa arkki näkyi Hänen temppelissään, ja tuli salamoita ja ääniä ja ukkosenjylinää ja maanjäristystä ja suuria rakeita”, Ilm.11:19.

Alkuperäiset laintaulut, ne ”kymmenen käskysanaa” (5.Moos.4:13), ovat taivaan temppelin kaikkein pyhimmässä, liitonarkissa, jonka kantena on armoistuin (Hebr.9:5). Sen molemmilla puolilla vartioivat kerubit. Yläpuolella kohoaa korkeuksiin Yehovah'n valtaistuin, jota ”kerubit kannattavat”, 2.Kun.19:15. Ne kaksi kivitaulua, joihin Kristus omalla sormellaan kirjoitti Yehovah'n kymmenen käskyä, johdattaessaan kansansa Egyptin orjuudesta luvattuun maahan, ovat tarkka kopio näistä alkuperäisistä laintauluista. Jumala ei ole muuttanut lakiaan pilkun vertaa, sillä Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti (Mal.3:6, Psal.111:7-8). Mutta syntinen ihminen on rohjennut tehdä muutoksia Jumalan lakiin, muka Kristuksen ja Pyhän Hengen kehotuksesta (2.Tess.2:3-4)! Miten röyhkeää valhetta!

”Että kirkko on asettanut sapatin asemesta sunnuntain Herran päiväksi, määräten sen jumalanpalveluspäiväksi, on selvä todistus sen suuresta vallasta, jonka se juhlallisella tavalla Kristukselta on saanut” (Manual of the Catholic Religion, s. 186). ”Kirkko omalla vallallaan, vastoin Raamattua, epäilemättäkin Pyhän Hengen kehoituksesta, siirsi sapatin vieton sunnuntaille” (Lutherin ankara vastustaja katolinen teologi Tri Eck).

Samoihin aikoihin, pian vuoden 1844 jälkeen, kun Raamatun Jumala antoi herättämälleen liikkeelle sapattitotuuden (”Sillä kuutena päivänä YHVH teki taivaat ja maan ja meren ja kaikki mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä Hän lepäsi…”), Saatana herätti henkiin kehitysoppinsa vuosimiljoonineen ja vuosimiljardeineen. Kun luopuneet seurakunnat hylkäsivät ensimmäisen enkelin sanoman jatkaen pakanallisen sunnuntainsa pyhittämistä, he samalla luopuivat lopullisesti sapatin Herrasta (Luuk.6:5) ja valitsivat isäkseen Perkeleen, joka on valhettelija ja sen isä (Joh.8:44). Näin entiset protestanttiset seurakunnat jatkoivat suurta luopumustaan, omaksuen pala palalta kehitysopin ja kulkien askel askeleelta takaisin äitikirkkonsa helmaan. Nykyään nämä kirkot eivät julista enää Jeesuksen toisen tulon läheisyyttä, vaan sen sijaan ilmastonmuutoksen torjumista. Koko maailman huomio on käännetty Jeesuksen tuloon liittyvistä ennustuksista ilmastonmuutoksen torjumiseen. Tullaan julistamaan, että luonnon onnettomuudet johtuvat sunnuntain pyhyyden rikkomisesta. Jeesuksen tulo on aivan oven edessä (Matt.24:33), joka valtava tapahtuma on tämän maailman loppu. Siksi kaikki huomio tulisi kiinnittää valmistautumiseen Jeesuksen tulolle. Oletko valmis?

Kun kirkot hylkäsivät ensimmäisen enkelin sanoman, toinen enkeli julisti ne langenneiksi seurakunniksi, joista on lähdettävä ulos. Jumala seuloi Kristuksen toista tuloa odottavaa kansaansa kahdessa suuressa pettymyksessä, sillä Jeesus ei tullutkaan niin kuin he luulivat, vaan pyhäkön puhdistaminen tarkoitti tutkivan tuomion alkamista taivaassa. Vastauksen he löysivät Israelin pyhäkköpalvelusta, joka oli taivaallisen pyhäkön kuva (Hebr.8:5, 9:23). Useat luopuivat liikkeestä, mutta jäljelle jäi pettymysten kautta koeteltu jäännös, jolle Kristus antoi vastauksen kysymykseen: Mitä tapahtui taivaassa syksyllä 1844?

Ensimmäisessä pettymyksessä jäännös julisti ”toisen enkelin sanoman” nähdessään, etteivät kirkkokunnat ottaneet heidän sanomaansa Jeesuksen pikaisesta tulosta vastaan, vaan leimasivat sen kurittomaksi fanatismiksi:

”Ja seurasi vielä toinen enkeli, joka sanoi: ’Kukistunut, kukistunut (Langennut, langennut) on se suuri Babylon, joka haureutensa vihan viinillä on juottanut kaikki kansat’”, Ilm.14:8. Suuresta Babylonista eronneet adventistit heittivät yltään seurakuntiensa ikeen ja korottivat äänensä: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani”. Nyt he itse ovat liitossa näiden luopiokirkkojen kanssa ekumeniassa!

Mitä tarkoittaa ”Kukistunut” ja ”suuri Babylon”? ”Kukistunut” on kreikaksi ”epesen”, joka tarkoittaa: kukistunut, langennut, tuomittu, nujerrettu. ”Suuri Babylon” tarkoittaa Yehovah'sta ja sapatin Herrasta luopunutta maallistunutta seurakuntaa, jolla on muinaisen Baabelin henki, kirkonmenot, opit ja tavat. Toisin sanoen, se on muuttunut kristillisyyteen verhoutuneeksi pakanaseurakunnaksi. Se on uskoton Kristukselle luopuessaan Hänestä ja yhtyessään Lusiferiin, siksi sitä kutsutaan ”porttonaiseksi” (Ilm.17:1-3).

”Babylon on ihmisoppien summa. Babylon on seurakunta, joka on liitossa maan kuninkaitten kanssa ja kuuntelee heitä enemmän kuin (Raamatun) Kristusta. Se hylkää Raamatun ehdottomana kaiken elämän ja opin ojennusnuorana. Se julistaa evankeliumia, jossa ei ole luonnetta muuttavaa voimaa; se omaksuu väärän, ihmisten muuttaman lain; se pitää kiinni väärästä lepopäivästä, väärästä kasteesta, väärästä seurakuntajärjestyksestä, jossa seurakuntakuri on jäsenluvun säilyttämiseksi hylätty, ja jossa suositaan väärää taikamaista käsitystä sakramenteista, ts. lankeemusta Kristuksen opista ja hengestä”, Arvo W. Arasola: ”Maailman kohtalontie” 1955, s. 331.

Arasola oli Adventtikirkon arvostettuja johtajia. Vielä hänen aikanaan Jumalan herättämä adventtiliike julisti kolmen enkelin sanomaa, mutta jo 1930-luvun alussa pakanallinen kolminaisuusoppi alkoi saada jalansijaa seurakunnassa. Vaihe vaiheelta luopumus on kasvanut täyteen mittaansa, joten lopunajan seurakuntakin on vaihtanut Jumalansa YHVH’n, Yehovah'n, Babylonin jumalaan ”The Holy Trinity”. Miten surullista! Uuden jumalansa johtamana seurakunta on ”tarkkailija"jäsenenä Ekumeenisessa liikkeessä. Raamattu ei ole enää seurakunnan lakikirja, vaan yleiskokousten äänestysten tulos ohittaa selvän ”Näin sanoo Raamattu” ja päätökset ovat alkaneet olla sen mukaisia.

Apostolinen seurakunta erosi Kristuksesta ja yhtyi pakanalliseen Roomaan ja langenneeseen Lusiferiin, samoin on käynyt adventtiseurakunnallekin, se on liittynyt ekumeniaan joka on täysi vastakohta kolmen enkelin sanomalle. Mutta ”muuta liikettä ei tule, kuin suuri uskonpuhdistusliike adventtikansan keskuudessa”, ilmoitti Jumalan sanansaattaja Ellen G. White. Nykyaikana Adventtikirkko on vaiennut julistamasta kolmen enkelin sanomaa, mutta Kristuksella on uskollinen jäännös maan päällä, joka julistaa adventtikansalle uskotun erityissanoman koko maailmalle, ja sitten tulee suuri ahdistuksen aika, jonka lopussa Kristus tulee!

Katolisilla ja adventisteilla on sama jumala