Raamattu Nyt - Or Never

Maailma kiehuu ja kuohuu - mitä sanoo Raamattu?

Raamattublogissani  tuon esiin aikaamme koskevia Raamatun ennustuksia. Jumalan sanasta tiedämme miksi maailmamme on näin pelottavan sekavassa tilassa, sekä mikä meitä huomenna odottaa voidaksemme turvallisin mielin valmistautua tulevaan.

Olen Reino Kullervo Kuikka, koulutukseltani graafinen suunnittelija. Neljäkymmentä kolme vuotta sitten Jeesus kutsui minut opetuslapsekseen. Olin silloin 33 vuotias. Siitä lähtien oppikirjani on ollut Pyhä Raamattu. Käyn edelleen elämän korkeakoulua niin kauan kun Luojani minulle aikaa suo. Jumalan sanasta saamaani suurta valoa haluan mielelläni jakaa "huoneessa oleville" eli naapureillemme, sukulaisllemme ja kaikille niille, jotka totuutta rakastavat myös blogini kautta, Matt.5:15. YHWH siunatkoon sinua!

Taivalkoski, 5.6.2019

 

 

 

Enkelit pidättelevät maan kansoille ennustettua suurta ahdistusta, sillä sinetöintityö on vielä kesken, Dan.12:1, Ilm.7:1-3. Kuvassa Kostonjärven aallot ärjypäät. Foto: Reino Kuikka 2019.

Pelastuskokemukseni

Oli lämmin myöhäiskesä 1976 ja hyvä olla jälleen kotona. Kerroin vaimolleni kokemukset viikon varrelta. Vielä iltayöstä viivyin ajatuksissani johtamistaidon kurssilla, kun yllätyksekseni tunsin taivaan laskeutuvan päälleni. Ihanat virtaukset valtasivat kehoni ja mieleni. Synnin taakka otettiin minulta pois! Tunsin olevani ajatuksennopeassa yhteydessä pyhiin henkiolentoihin. Tajusin kuinka minua oli johdatettu ratkaisuun muuttaa elämäni. Kurssilla katsottu elokuva "Twelve Angry Men" varmisti päätökseni. Ihastuin 9/9 ihmistyyppiin, jonka myöhemmin ymmärsin olevan Jeesuksen Kristuksen täydessä rakkaudessaan, armossaan, oikeudenmukaisuudessaan, hellyydessään, viisaudessaan ja rohkeudessaan.

Ennenkokemattoman onnentunteen liikuttamana tunsin olevani kuin pieni lapsi suuren ja mahtavan Isän turvallisessa sylissä. Näyssä avautui eteeni kuulaan kirkas avaruus, jossa suuri paha silmä tuijotti minua tappaakseen minut. En tuntenut pelkoa, sillä Jumalan rakkaus karkoittaa pelon: "Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa",1Joh.4:18. Voima pahan silmästä katosi ja kaihi sumensi sen. Lopulta nesteet valuivat kiehuen ja höyryten ulos pupillin aukosta. Tajusin, että pahan valta oli minussa voitettu. Kiitos Jeesukselle, joka synnittömällä elämällään ja ristinkuolemallaan on voittanut saatanan vallan ja avannut minullekin syntiselle tien Taivaanisän luo!

Luettuani Raamattua ymmärsin Kristuksen pahimman vastustajan Jumalaa vastaan kapinoivine alaisineen tuhoutuvan lopulta tulijärven kuluttavassa kuumuudessa: "Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät. Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät... Ja kuolema ja tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen", Ilm.20:9,10,14,15.

Synneistä vapautuminen oli riemullinen uudestisyntyminen, Efes.5:18: "Älkää juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä". Herätin vaimoni viereltäni. Kerroin hänelle kokemukseni - hän luuli minun seonneen päästäni. Pyysin anteeksi syntejäni häntä kohtaan. Hän sanoi antavansa ne anteeksi.

Pelastuksenyöni 27.-28. 8. 1976 oli sapattiyö, perjantain iltayö. Oli uudenkuun aika. Myöhemmin kysyin rukouksessa Jumalaltani, kuinka tämä valtavan ihana kokemus oli kohdannut minua? Pyysin, että pääsisin niiden yhteyteen joilla oli ollut samanlainen kokemus. Vastaukseksi silmäni nauliintuivat kirjahyllyssä olevan valkokantisen vihkiraamatun selkämykseen. Halusin tietää mitä tuo kirja sisältää. Olin tottumaton lukija. Aluksi päätäni särki, kun aivoissani aukeni uusia hermoratoja, mutta pikkuhiljaa iltalukemiset alkoivat sujua. Kertomus Joosefista kosketti erityisesti; hänessä oli vahva Kristuksen Henki. Raamatun teksti tuntui nyt niin rakkaalta ja läheiseltä. Se mitä Sanassa luvataan, olikin jo tapahtunut minulle!

Päätin mielessäni etten koskaan luovu saamastani pelastuksen lahjasta vaikka jäisin yksin tässä elämässä. Uskoni tähden luovuin aikanaan työpaikastani. Uskoni tähden jouduin pois perheestäni. Uskoni tähden Jumalani antoi minulle uuden vaimon ja lapset. Uskomme tähden muutimme pois asutuskeskuksista korpeen valmistautumaan Jeesuksen tulolle, Luuk.21:27: "Silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella". Ilm.1:7: "Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät. Ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, aamen".

Sapattiyön kokemuksen jälkeen menimme appivanhempieni mökille viettämään viikonloppua. Iltayöstä pienin tyttäremme heräsi nuhasta itkien. Otin hänet sänkyyni rintani päälle, johon hän rauhoittui ja nukahti. Jälleen taivas aukeni ja olin yhteydessä pyhiin henkiolentoihin. Mieleeni juolahti kysyä: Saanko nähdä isäni? En vielä silloin tiennyt mitä kuoleman jälkeen voisi olla. Isäni oli kuollut keuhkosyöpään keväällä 1960. Jäin odottamaan vastausta. Minua valmisteltiin avaruusmatkaa varten. Kiidimme avaruudessa samalla maaten mökin sängyssä. Edessämme vaalea piste suureni meidän sitä lähestyessä tummassa avaruudessa. Pysähdyimme taivaankappaleen eteen. Se näytti metalliselta, lieriömäisen epämuotoiselta asteroidilta, jonka kylkeä kiersi suuri halkeama, niinkuin avautumisura kovakuorisessa pähkinässä.

Siinä oli vastaus. En voinut nähdä isääni. Tajusin että vainajilla ei ole mitään tekemistä tässä maailmassa. Ymmärsin myös, että isäni on varmassa tallessa, eikä Saatana voinut häntä enää kiusata. Olin helpottunut. Rakas Isämme taivaassa pitää meistä huolen niin tässä elämässä kuin kuolon hetkelläkin.

Menin käymään ulkona. Tähtitaivas oli loistava. Katselin lukemattomia tähtiä ja tunsin taivaan kodikseni. Sunnuntaiaamuna vaimoni eno sanoi ilmestyessään vaimoineen mökin pihalle: "Huomasitteko, viime yönä oli erikoisen kirkas tähtitaivas".

Tutkin myöhemmin valkokantisesta mitä Jeesus sanoo kuolleiden tilasta. Psalmissa 6:6 sanotaan "Sillä kuolemassa ei sinua muisteta; kuka ylistää sinua tuonelassa?" Samoin sanoo Saarnaaja 9:10: "Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä". Samoin todistaa profeetta Jesaja 38:18: "Sillä ei tuonela sinua kiitä, ei kuolema sinua ylistä; eivät hautaan vaipuneet pane sinun totuuteesi toivoansa".

Kristuksessa kuolleet herätetään kuolonunestaan lähitulevaisuudessa tapahtuvassa Jeesuksen II tulemisessa, Matt.24:30, joka on samalla tämän maailman loppu. Kristuksen hylänneet jumalattomat herätetään vasta tuhannen vuoden kuluttua saamaan palkkansa tulijärvessä, Ilm.20:15: "Ja joka ei ollut elämänkirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen". Vähässä synnissä kuollut kuluu loppuun nopeasti ja paljon syntiä tehnyt kärsii pitkään, kunnes tuli on kuluttanut hänetkin loppuun, Ilm.20:9: "Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät".

Rakas ystävä, hylkää lavea maailman tie. Katso ylös ja valitse kaita polku joka vie elämään. Sinä olet erittäin kallisarvoinen sielu Kristukselle. Hän kuoli, että sinä voisit elää. "Olisiko minulle mieleen jumalattoman kuolema, sanoo YHWH; eikö se, että hän kääntyy pois tieltänsä ja elää?", Hes.18:23.